Kuinka tehokkaasti toimivissa organisaatioissa puhutaan onnistumisesta?

Monet organisaatioiden tehokkuuteen ja tuloksellisuuteen vaikuttavista rakenteista ovat kuin lego-palikoita: pieniä asioita, joihin emme juurikaan kiinnitä huomiota, kunnes joku sattuu epähuomiossa astumaan jalkapohjansa sellaiseen.

Organisaatiokulttuuri koostuu siitä, miten organisaatiossa ajatellaan, puhutaan ja toimitaan. Yksi terävimmistä ja tulokseen kivuliaimmin osuvista palikoista on se, miten organisaatiossa on opittu puhumaan onnistumisesta ja epäonnistumisesta.

Organisaatioiden onnistumiseen erikoistunut tutkija Professori Sally Maitlis Oxfordin yliopistolta katsoo onnistumisen narratiivin syntyvän kolmesta tekijästä:

  • Kuinka organisaatiossa puhutaan yhteisestä historiasta
  • Kuinka organisaatiossa puhutaan ongelmista
  • Kuinka organisaatiossa puhutaan tulevaisuudesta

Riippumatta siitä millä tolalla asiat ovat nyt, työkulttuuria voi tarkastella ja kehittää toimivammaksi. Yllä olevia kolmea aluetta voi syventää esimerkiksi työstämällä yhdessä seuraavia kysymyksiä:

  • Muistetaanko teillä menneitä tähtihetkiä? Mitä yhteisiä onnistumisia voisitte tarkastella yhdessä? Voiko yhteisten onnistumisten tarkastelusta tulla jopa tapa?
  • Käyttäkää aikaa onnistumisten tarkasteluun. Mitkä ominaisuudet meissä ja minussa johtivat positiiviseen lopputulokseen?
  • Onko onnistuminen yksilö- vai joukkuelaji? Palkitaanko teillä erityisesti tähtipelaajia vai tarkastellaanko onnistumista yhteisenä suorituksena, jossa kaikkien panos on arvokas? (katso myös huhtikuun kuukausihaaste: kuinka huomioin tiimin tähtipelaajan takana.)
  • Osataanko ongelmista puhua erillään niihin liittyvistä ihmisistä? Harva meistä heittää tahallaan kapuloita rattaisiin.
  • Aseta ongelma kontekstiin. Mihin laajempiin teemoihin ongelma liittyy? Mitä rakenteellisia tekijöitä sen takana on oman organisaationne sisä- ja ulkopuolella.
  • Puhuessanne yhteisestä tulevaisuudesta, etsikää useampia positiivisia suuntia. Hyväksykää ihmisten erilaiset tavoitteet osana kokonaisuutta

Suomalainen kulttuuri kannustaa tarkastelemaan virheitä ja ohittamaan onnistumiset. Tuloksellinen ja tehokas yhteistyö syntyy kuitenkin toimimalla täysin päinvastoin.

Kuka mahdollistaa tulokset?

”Tämä asia ei vaadi välitöntä huomiota. Palaan siihen heti kun ehdin.”

Tulipalojen sammuttaminen on monen organisaation arkea ja se näkyy myös henkilöjohtamisessa. Satunnainen kiitos kohdistuu liian usein pelkästään näkyviin huippupelaajiin ja suuri osa muusta ajasta kuluu akuuttien ongelmien ratkomiseen.

Parempaa aikaa alaisen ei-kriittiseen asiaan palaamiseen harvoin kuitenkaan tulee. Tunnolliset luottopelaajat, jotka eivät rekisteröidy kummassakaan päässä suoritusjanaa ”tulipaloina”, jäävät helposti arjen jalkoihin. Omaa ja organisaatiosi toimintaa voit pohtia näillä kysymyksillä:

  • Millaisilla sanoilla sinun organisaatiossasi osoitetaan arvostusta? Ovatko luotettavuus, tarkkuus tai toisten tukeminen ominaisuuksia jotka huomataan ja joista kiitetään?
  • Millaisissa sanoissa ja teoissa oma arvostuksesi näkyy? Mistä asioita annat kiitosta?
  • Mitkä asiat sinulta jäävät helposti huomaamatta? Ovatko perheesi tai läheisesi joskus huomauttaneet sinulle ”sokeista pisteistä”? Käytä saamaasi palautetta apunasi näiden alueiden löytämisessä.
  • Mitä pidät itsestäänselvänä? Missä tilanteessa itsestäänselväkin teko voi ansaita arvostusta?
  • Mitä taustatoimia ”huippupelaajien” menestys teillä vaatii? Kuka ne hoitaa? Entä kuka vastaa siitä että ne tulevat tehdyiksi?
  • Ketkä organisaatiossani tai tiimissäni ovat suurimmassa vaarassa jäädä huomiotta?
  • Onko alaistesi joukossa ihmisiä, jotka tuntuvat tavan takaa häiritsevän sinua mitättömän tuntuisilla tai turhilla asioilla? Miksi arvelet heidän katsovan näiden asioiden vaativan huomiotasi? Onko kyse erilaisesta ajattelusta, arvoista, prioriteeteistä tai sinulle tunnistamattomaksi jääneestä tarpeesta?
  • Tiedätkö millaista yksilöllistä tukea alaisesi eniten arvostavat?

Etlan maaliskuussa julkaistun selvityksenkin mukaan esimiehen huomio on työhyvinvoinnin tärkein edellytys. Kuuluvatko sinun alaisesi siihen 42 prosenttiin, jotka kokivat että heillä on esimieheltään tarvitsemansa tuki?

Mikä tökkii, ettei kulttuuri uudistu nopeammin?

Oletko joskus miettinyt sitä, miten saisit oman organisaatiosi uudistumaan nopeammin? Oletko ihmetellyt sitä, miksei toiminta uudistu, vaikka aiheesta kuinka johtoryhmässä puhutaan? 

Juttelin hetki sitten nuoren lahjakkaan koulutetun nuoren kanssa. Hän oli osallistunut työnhaun koulutukseen, jota oli vetänyt yksi alalla tunnustetuista osaajista. Koulutuksen järjestäjäkin oli alalla mainetta niittänyt organisaatio.

Keskustelumme tilaisuuden annista oli varsin mielenkiintoinen.

Minä: Millainen kokemus koulutus oli? 

Nuori: Se oli turha tilaisuus. Ei hyödyllinen.

Minä: No kuinka niin?

Nuori: Kouluttaja kertoi meille vinkkejä, jotka ei enää tänä päivänä toimi. CV:n viilaamista ja semmoista. Ei työnhakua niillä enää tänä päivänä tehdä.

Minä: Mutta eikös valtaosaan hauista kuitenkin vaadita CV?

Nuori: Niin mutta kun se ei ole se olennaisin asia.

Minä: No mikä sinusta on olennaista?

Nuori: No me siitä tauolla keskusteltiin muiden kanssa, että me oltas haluttu keskustella näistä asioista eikä kuunnella kun joku kertoo itsestäänselvyyksiä. Kun meidän ikäiset nyt vaan on valmiita keskustelemaan asioista. Ei me kokoonnuta yhteen kuulemaan kun joku kertoo, miten asiat ovat joskus olleet. Me tiedetään noi perusasiat jo ja mitä ei tiedetä, me osataan kyllä ottaa niistä selvää. Paljon enemmän minä saan näistä meidän keskusteluista kun jostain luennosta.

Keskustelumme herätti minussa ”radikaalin” ajatuksen: Mitä jos rakentaisimme yrityksissä ja koulutusorganisaatioissa menestyksen sen pohjalle, mitä emme tiedä?

Pieni hetki keskustelumme jälkeen osallistuin Henry ry:n tilaisuuteen, jossa henkilöstöalan ihmiset (jotka mm. kehittävät rekrytointikäytäntöjä) kokoontuivat vuoden 2016 henkilöstöteon julkistukseen. Seminaarissa Psykologian professori Kirsti Lonka kysyi yleisöltä, tiedämmekö me, mitä on ”käänteinen oppiminen”. Osa yleisöstä tiesi, osa ei. Muutama saattoi googlata termin, joka perusteiltaan tarkoittaa, että ensin otetaan jostain asiasta selvää (katsotaan vaikka video) ja sitten siitä kokoonnutaan keskustelemaan. Diginatiiveille termiä ei olisi tarvinnut selittää. He olisivat hakeneet sen webistä hetkessä.

Suomalainen yhteiskunta ja opetus ovat perinteisesti olleet hyvin tietointensiivisiä. 

LUT:in tietojohtamisen professori Aino Kiannon ja Intellectual Capital and Value Creation -tutkimushankeen mukaan suomalaisten yritysten vahvuus on, että me rakennamme luottamukselle ja inhimilliselle pääomalle (osaamiselle), mutta heikkous se, ettemme uskalla tarpeeksi tehdä päätöksiä tai ottaa harkittujakaan riskejä. Koulutuksessa helpoin tapa välttää riskejä on tehdä (luento)materiaali, jonka kouluttaja hallitsee täysin. Ei ainakaan synny virheitä, pysytään aikataulussa eikä tule niitä karmeita hiljaisia hetkiä (mikä on monen kouluttajan painajainen).

Mitä enemmän pohdin tätä aihetta, sitä enemmän vahvistuu oma haluni edistää tietämyksen syntymistä ja tietoiseksi tulemisen taitoja keskustellen ja kysellen, dialogissa muiden kanssa. Dialogi (kuten päätökset ja riskinottokin) on omalla tavallaan pelottava laji, mutta ilman sitä on vaikea saada aikaan kulttuurin uudistumista ja isoja massoja liikuttavia kehitysloikkia:

  • Uraauurtavakin tutkimus voi jäädä triviaaliin, jos siitä ei keskustella ja jos tuloksia ei hyödynnetä eteenpäin.
  • Paras tiimin tulos ei välttämättä synny parhailla yksilöosaajilla, vaan sillä, että annetaan ideointi- ja toimintavaltuudet niille, joilla on suurin halu kehittää toimintaa.
  • Kulttuurinuudistus on vaikeaa, jos ainoastaan tiedämme miten asiat ovat – jos uudistuksen tukena ei ole riittävästi yhdessä/ääneen ajattelua ja yhdessä tekemistä.

Mitä luulet, että sinun organisaatiossasi tapahtuisi, jos oppiminen ja uuden kehittäminen lähtisikin aina liikkeelle yhdestä hyvin määritellystä kysymyksestä, asioiden ihmettelystä yhdessä, tiedon ja mielipiteiden tutkimisesta? Ja mitä tapahtuisi, jos kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa näkyisi luottamus siihen, että paras tulos syntyy siitä, kun ihmiset, heidän ajattelunsa ja tekemisensä kohtaavat?

Heli Koistinen
Rohkean johtajuuden lähettiläs, Coach (ACC)
rohkeajohtaja.fi

Ovatko esimiestyön välineet kesäterässä?

aura_1200

Kevään koittaessa moni meistä alkaa kehitellä jotain uutta: kasvattaa siemeniä, siivota kaappeihin tilaa uudelle, kaivaa esiin pihan perukoille unohtuneet työvälineet ja teroittaa työkalut. Johtaminenkin on asia, joka silloin tällöin kaipaa kevätsiivousta. Saattaa olla, että sysäys kehittymiselle löytyy saadusta palautteesta tai ohimennen kuullusta lauseesta. Toisinaan tarve kehittymiselle lähtee taas itsestä.
Omien ja organisaatiosi johtamisen välineiden toimivuutta voit arvioida esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Onko sinulla käytössäsi riittävä sparraus johtamisen haastepaikkoihin?
  • Johdatteko perinteisesti käskien vai valmentavasti haastaen työntekijät hyödyntämään omaa osaamistaan?
  • Onko johtajuus teillä niin vahvaa, ettei sitä tarvitse korostaa?
  • Teettekö johtamista yhdessä vai onko se muutaman ”ammattimiehen” asia?
  • Mahdollistaako johtamismallinne kriittisen ajattelun?
  • Tehdäänkö tarvittavat päätökset ja syntyykö niiden pohjalta toimintaa?

Viimeistään kevätauringon on syytä herättää oma ajattelu, auttaa raivaamaan tilaa uudelle sekä varmistaa kehittymiselle riittävä tuki.

Rohkean johtajuuden yhteisö tarjoaa tuttuun tapaan mahdollisuuden aamiaisherättelyissään löytää kehittymisen ituja ja ideoita. Ilmoittaudu mukaan 5.4. klo 9:00-11:00 M.O.W:lla pidettävään aamiaisherättelyyn, jonka aiheena on valmentava johtajuus.

Miten sinun organisaatiossasi hyödynnetään onnistumisia?

onnistumisen-mallittaminen

Virheitä tarkastelemalla voi oppia välttämään virheitä, mutta vain onnistumista tarkastelemalla oppii onnistumaan.

Monessa organisaatiossa tutkitaan mieluummin virheitä kuin onnistumisia. Kun jokin menee pieleen, syyt selvitetään tarkasti, olosuhteita tutkitaan ja syyllisiä haastatellaan. Hyvin menneitä juttuja ei usein juurikaan noteerata. Onnistujia saatetaan kiittää, mutta heiltä ei useinkaan kysytä onnistumiseen johtaneista tekijöistä.

Miten onnistumisia sitten tarkastellaan? Hyvän suorituksen tekijöiltä voi kysyä vaikkapa:

  • Mitkä tekijät mahdollistivat tämän onnistumisen? Mitä itse teit? Mitä muut tekivät?
  • Mitä ajattelit ennen suoritusta? Entä sen aikana? Entä jälkeen?
  • Miten organisaatio oli tässä tukena?
  • Mitä organisaatio olisi voinut tehdä enemmän?
  • Jos opettaisit jonkun toisen tekemään saman suorituksen, mitä opettaisit heille?
  • Mitä tämä onnistuminen kertoo teistä?
  • Mitä tämä onnistuminen kertoo meistä organisaationa?
  • Miten aiot juhlistaa onnistumistasi?

 
Ole itse esimerkkinä onnistumista mallittavan organisaation rakentamisessa. Huomion kiinnittämisellä onnistumiseen on positiivinen vaikutus myös ilmapiiriin.

Mitä tehdä jos viesti ei mene perille?

Meistä jokainen kohtaa elämässään tilanteita, joissa viesti ei tahdo parhaista yrityksistämme huolimatta mennä perille. Joskus saattaa tehdä mieli oikein ravistella vastapuolta, josko ne pumpulit vaikka saisi  putoamaan kuulijan korvista. Kuinka jotkut voivatkin olla niin kovapäisiä?

Olet saattanut joskus kuulla väittämän, jonka mukaan viestin välittymättömyys on merkki viestijän, eikä suinkaan vastaanottajan joustamattomuudessa. Kuinka siis olla viestijänä täsmälleen niin joustava kuin on tarpeellista? Voit aloittaa pohdinnan näillä kysymyksillä:

  • Onko hetki kuulijan kannalta oikea? Voiko hän pysähtyä kuuntelemaan sinua juuri nyt? Milloin olisi parempi hetki?
  • Mitä odotat kuulijalta? Toivotko hänen vastaavan kysymyksiisi, odotatko hänen tekevän asialle jotakin vai haluatko vain välittää tietoa? Esitä pyyntösi selvästi.
  • Viestitkö faktoilla vai tunteella?
    • Faktaviestijä: Tarkista oletko kertonut kuulijalle että asia on sinulle tärkeä. Mikä merkitys viestimälläsi asialla on muiden ihmisten kannalta? Mitä arvoja siihen liittyy?
    • Tunneviestijä: Tarkista että olet kertonut mikä viestisi aihe on ja mihin se liittyy. Mitä hyötyjä siihen liittyy? Miksi se on kuulijan kannalta tärkeä? Saako jostakin lisätietoja ja tarvittaessa lähdeviitteitä?
  • Mitä seurauksia viestistämme on kuulijalle? Jos tulet torjutuksi asiaasi esittäessäsi useampan kertaan, mieti miten asia näyttäytyy kuulijan maailmasta käsin? Liittyykö siihen negatiivisia tunteita, kuten epävarmuutta, pelkoa tai syyllisyyttä? Jos pyydät kuulijalta aikaa tai resursseja, onko jotakin missä voit vastaavasti tarjota hänelle apuasi ajan tai resurssien muodossa?
  • Muista että agressiivinen käytös on usein puolustusreaktio. Monilla meistä on alueita joilla tunnemme olomme epävarmoiksi, vaikka ulospäin näyttäisimme itsevarmoilta. Jos käyttämäsi viestintätapa voi vaikuttaa hyökkäävältä, mieti miten voit tuoda esiin positiivisia aikeitasi tai esimerkiksi kuulijaa kohtaan tuntemaasi arvostusta. Onko hänellä asiaan liittyen osaamista jota muilla ei ole? Millä tavoilla hänen mielipiteensä on sinulle tärkeä?

Jokainen haastava vuorovaikutustilanne antaa meille mahdollisuuden oppia lisää erilaisista vuorovakutustyyleistä ja tavoista viestiä. Jos palaat mielessäsi viimeisimpään kertaan jolloin et tuntunut saavan viestiäsi perille. Onko jotakin mitä voit oppia siitä oheisen listan kysymysten kautta?

Rohkean johtajan toimiva itsereflektio: 3 esimerkkiä

Rohkean johtajuuden reflektiokartta kuvaa johtajuuden ydintä kolmen eri osaamisalueen kautta. Taitava johtaja hyödyntää näitä kaikkia – tehtäväänsä ja työyhteisöönsä sopivalla tavalla.  Kartta  on hyvä kehittymisen väline: se mahdollistaa oman toiminnan kriittisen ja kehittävän tarkastelun erilaisiin tilanteisiin, omiin vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiin peilaten.

Tähän blogitekstiin olemme koostaneet kollegani Helin kanssa esimerkkikysymyksiä, joiden avulla pääset havainnoimaan toimintaasi rohkean johtajuden näkökulmasta. Varmista itsellesi rauhallinen pohdintahetki, tartu kynään ja muistilehtiöön  ja katso löydätkö omasta työstäsi yhden tai useamman esimerkin kolmeen rohkean johtajuuden alueeseen.

Rohkea johtajuus jaetaan siis kolmeen alueeseen:

  • Rohkeaan ajatusjohtajuuteen
  • Rohkeaan tunnejohtajuuteen
  • Rohkeuteen toiminnan tasolla

Seuraavaksi käsittelemme kunkin osa-alueen etsien juuri sinulle sitä kuvaavaa käytännön esimerkkiä.

Rohkea ajatusjohtajuus

Kun ajattelet kulunutta vuotta, missä kohdissa olet tunnistanut oman muutosta vastustavan puolesi, kohdannut muutosvastarinnan silmästä silmään ja tietoisesti ohjannut ajatteluasi luontaista ”pakene tai piiloudu” reaktiota vastaan? Milloin olet viimeksi rohkeasti suunnannut omaa ja työyhteisösi ajattelua pois tutusta ja turvallisesta?

Missä tilanteissa olet uskaltanut kuunnella uutta ajatusta avoimin mielin ja ennakkokäsityksesi unohtaen? Milloin olet uskaltanut seurata vieraalta tai kenties liiankin tutulta vaikuttavan ajatuksen alusta loppuun kuullaksesi mihin se johtaa? Entä milloin viimeksi olet käyttänyt ”joo-ja-sitten-vielä” tyyppistä ideointiin rohkaisevaa tekniikkaa? Kenties tunnistat tämänkaltaisen esimerkin oman  ajattelusi kehityksestä:

”Kun joku sanoo tosissaan jotakin hölmöä, yritän nykyään kuunnella asian neutraalisti, ilman ennakko-asenteita. Olen opetellut yksi askel kerrallaan rohkeaa johtajuutta: olen kysynyt idean esittäjältä lisää ja  olen ollut aiempaa kiinnostuneempi puhujan näkökulmasta. Ei kaikki hullut ideat ole edelleenkään hyviä, mutta paljon useampi kuin ennen luulin.”

Löysitkö oman esimerkin?

Kyllä. Upea juttu. Tuleeko mieleesi esimerkkejä miten voisit kehittää kysymyksiäsi ja yhteistä ideoiden jakamista vieläkin paremmaksi?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, tarkista taustaoletuksesi: jos et heti ymmärrä hyvää tarkoitusta ehdotuksen takana, tekeekö se ideasta huonon tai toteuttamiskelvottoman? Hyvien ideoiden löytäminen vaatii usein kärsivällisyyttä. Mieti voisitko hyötyä siitä, että kaikki kehittäminen ei jää oman ajattelusi varaan?

Rohkea tunnejohtajuus

Missä tilanteessa olet viimeksi uskaltanut kohdata toisen ihmisen negatiivisen kokemuksen antamatta sen vaikuttaa negatiivisesti omaan toimintakykyysi? Entä missä tilanteissa olet tunnistanut erilaisia tunteita ja ohjannut tunnelman kehittymistä niin, että koko työyhteisön tuloksentekokyky on säilynyt?

Muistatko kuluneen vuoden ajalta tilannetta, jossa olet pysynyt rauhallisena toisen tunteenpurkauksen tai myrskyisän itseilmaisun edessä? Kenties löydät jopa tilanteen, jossa onnistuit toiminnallasi rauhoittamaan potentiaalisesti koko työyhteisöön vaikuttavan myrskyisän tilanteen?

”Kun joku asia on pitkään pielessä eikä kukaan mahda sille mitään, se tietenkin turhauttaa ja sitten tulee niitä emotionaalisia kohtaamisia. Yritän muistaa, että se ei kohdistu minuun. Että minä olen siinä esimiehenä edustamassa sitä isompaa kuvaa, sitä maailmaa johon ei voi vaikuttaa ja joka herättää ne tunteet. Tunteiden kuuntelemisen hetki on varattu sille ihmiselle ja minun homma on kohdata se ihminen ja sen tunne arvostaen. Henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä eikä arvostella persoonaa, mutta niin kauan kuin pysytään työasioissa, kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Ymmärrän hyvin, kuinka hyvältä tuntuu, kun esimies kuuntelee ja ottaa vahvatkin tunteet tosissaan. Oman kokemukseni tunteenpurun hoidan sitten muuten – vaikka seuraavassa johtajan coachingissa tai lenkkipolulla.”

Löysitkö esimerkin?

Kyllä. Hienoa. Mitkä tekijät ovat auttaneet sinua pysymään rauhallisena? Mikä auttaa sinua pitämään itsestäsi huolta ja varmistamaan että myös omat tunteesi ja kokemuksesi tulevat kuulluksi?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, se voi hyvin johtua siitä että työpaikallasi ei juuri käsitellä tai näytetä tunteita. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, että kyseessä ei ole jokin yleisimmistä negatiivisiin tunteisiin liittyvistä esimiestyön virhepäätelmistä:

  • ”Tunteet eivät kuulu työpaikalle.” Tunteet tulevat työpaikalle halusimme eli emme. Niiden kieltäminen johtaa vain niiden lakaisemiseen maton alle.
  • ”On tunteetonta pysyä neutraalina toisen tunteen edessä.” Ei ole. On kunnioittavaa antaa tila toisen tunteelle heittäytymättä mukaan.
  • ”On luonnollista[ reagoida tavalla X] kun kritiikki kohdistetaan minuun ja organisaatioon.” Monet tavat toimia ovat luonnollisia eikä se tee niistä oikeita tai vääriä. Johtajana joudumme usein tilanteisiin jossa edustamme muuta kuin itseämme. Kannattaa muistaa että tunnepurkauksessa ei ole kyse meistä! Kyseessä ovat toisen ihmisen kokemukset ja tunteet ja me olemme paikalla esimiehen tai johtajan roolissa, edustamassa rakenteita, organisaatiota ja toimintoja.

Kohtaamalla tunnetila netraalisti, pääsemme rauhallisempaan tilaan, jossa voimme kysyä miten asian pitäisi olla.

Rohkeus toiminnan tasolla

Mitkä rohkeat tekosi ja pienet muutoksen askeleesi on huomattu työyhteisössä? Mistä sinua on kiitetty? Mitkä tekosi ovat jääneet huomaamatta?

”Olen ottanut tavakseni kulkea puolen päivän aikaan lounaalle toimiston läpi vaihtaen kuulumiset kohtaamieni ihmisten kanssa. Kaikki tietävät että olen silloin tavoitettavissa ja minut on helppo pysäyttää. Alaisilleni tällä on ollut iso vaikutus. Tieto kulkee paremmin ja väärinkäsityksiä on vähemmän, kun ihmiset uskaltavat ottaa esille sellaisiakin asioita, joita varten minuun ei vaivauduttaisi – tai uskallettaisi – ottaa erikseen yhteyttä.”

Moni meistä on vuoden aikana ottanut rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä vaatineita askeleita – pieniä ja suuria. Mihin toimintatavan muutokseen olisit erityisesti toivonut muiden kiinnnittävän huomiota?

Löysitkö esimerkin?

Kyllä. Mainiota. Huomioi itse tekemäsi muutoksen arvo. Millaisia positiivisia seurauksia muutoksella on ollut sinun itsesi kannalta? Entä muiden kannalta? Mitä vielä laajempia seurauksia voit havaita, kun otat kaikki tekijät huomioon?

Riittääkö oma huomiosi palkinnoksi, vai olisiko asia syytä ottaa esille jonkun muun kanssa? Keneltä voit pyytää palautetta nyt tai jatkossa?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, tarkista vaaditko itseltäsi liian suuria muutoksia kerralla? Odotatko sopivaa päivää, jolloin voit kerralla tehdä suuremman remontin? Sellaista päivää saatat joutua odottamaan kauan. Pitkällä tähtäimellä on tehokkaampaa uskaltautua kokeilemaan pieniä muutoksia, joiden aloittaminen ei vie liikaa energiaasi ja joita jaksat ylläpitää myös kiirepäivinä.

Kiitokset & tule mukaan ilmaisiin aamiaisherättelyihin

Kiitos sinulle, hyvä rohkea johtaja. Olemme ylpeitä, iloisia ja kiitollisia että ehdit pohtia kulunutta vuotta ja omia kokemuksiasi kanssamme. Seuraavan aamiaisherättelymme, johon sinut lämpimästi kutsumme vaihtamaan lisää ajatuksia, löydät koulutuskalenterimme kautta.

Tule mukaan yhteisöömme, reflektoi ja osallistu. Me, Ranja ja Heli, olemme sinun tukenasi niin coacheina kuin kehittäjinäkin. Täydellä sydämellä.

Näin pistät poikki syiden etsimisen kierteen

Turhasta hutkimisesta ratkaisukeskeiseen ongelmanratkaisuun

Perinteinen tapa ratkoa ongelmia on etsiä niiden syy ja yrittää korjata se. Harmillista kyllä ongelman tutkiminen kertoo meille enemmän ongelmasta kuin ratkaisusta. Koneiden kanssa puuhatessa vian löytäminen toki onkin tärkeää, mutta ihmisten suhteen tilanne on toinen. Jos esimies yrittää korjata ihmistä pohtimalla tämän vikoja, tilanne on pian kuin vanhassa kansansadussa: kun nokka irtoaa niin pyrstö tarttuu. Vikoja on nimittäin varsin helppoa löytää ja niiden etsiminen on melkein kuin tarttuva tauti. Taitava ongelmakeskeinen esimies voi eksyttää kokonaisen työyhteisön etsimään virheitä ratkaisujen sijaan.

Tilanteen korjaaminen onnistuu onneksi helposti vaihtamalla kysymykset ratkaisukeskeisiin. Alkuun pääsee vaikkapa näillä kysymyksillä:

  • Miten asian pitäisi olla?
  • Miltä asia näyttää kun se on korjattu?
  • Missä tilanteen korjaantuminen näkyy ensimmäiseksi?
  • Mitä seurauksia korjauksella on? Mitä muuta?
  • Milloin asia on jo toiminut hyvin tai paremmin? Mitä silloin tehtiin?
  • Mitä osaamista meillä on jo valmiina? Mitä on jo tehty?
  • Mitä toimia vielä vaaditaan tavoitteen saavuttamiseksi?
  • Mikä on tärkeintä? Mikä on tehtävä ensin?

Ratkaisukeskeisyydellä saadaan tuloksia tehokkaasti, eikä aikaa kulu syyllisten etsimiseen ja heidän hutkimiseensa.

Päinvastoin, kun keskitytään yhdessä tutkimaan voimavaroja ja onnistumisia ja päästään porukalla miettimään kuinka asian pitäisi olla, saattaa työyhteisöstä paljastua yllättävää osaamista ja poikkeuksellisia onnistumisia.

 

Mikäli sinä haluat vahvistaa organisaatiosi, tiimisi tai oman johtamisesi ratkaisukeskeisyyttä, ota yhteys rohkean johtajuuden valmentajiin, Heliin tai Ranjaan, heli@rohkeajohtaja.fi tai ranja@rohkeajohtaja.fi.

Ote johtajan ja asiantuntijan arjesta: Kolme työtehoa nostavaa asiaa

”Olen ihan puhki, eikä ole kuin maanantai. Vielä pitäisi lapset ehtiä hakemaan, ehtisiköhän naapuri auttaa niin saisin vähän lisää työaikaa.”

”Mihin tämä viikko oikein katosi? Tein ihan hullun paljon asioita, mutta sainko mitään aikaan?”

”En tiedä, millä ajalla teen tämänkin homman. Täytyy taas jättää salilla käynti väliin, että saan tämän tehtyä.”

 Näitä ja vastaavia ajatuksia olen kuullut monelta johtajalta ja asiantuntijalta. Ei tarvita paljoa niin huomaa, että syksy on taas lähtenyt monella hurjalla temmolla käyntiin. Samaan aikaan ympäriltä kuuluu tälläisiä elämäänsä tyytyväisten ihmisten hehkutuksia:

”Ihana auringonpaiste.”

”Tässä kuva meidän uudesta rakennusprojektista.”

”Ihana asiakas, toi meille pullakahvit kiitokseksi hyvästä työstä!”

”Taas menossa salille. Nyt nousee rautaa. PS: tässä kuva meidän uudesta koiranpennusta!”

Tuntuu, että elämä ympärillämme liikkuu vahvasti kahden ääripään ympärillä: jaksamisen ja hyvinvoinnin sekä kuluttavan juoksemisen välillä. Yksi ääripää on olla äärimmäisen ”zen” eli kokea olevansa vahva, energinen, arvostettu, onnellinen ja vähän irti kaikesta. Vaihtoehtoisesti voi ”juosta oravanpyörässä”, jolloin keho ja mieli viestittävät esimerkiksi stressaantuneisuudesta, kiireestä, keskittymisvaikeuksista, pakon, syyllisyyden ja ärtyneisyyden tunteista.

Mihin ihmeeseen yhteiskunnastamme katosi se asenne, kun työtä vain tehtiin? Kun työ ja elämä olivat raskaita mutta iloa otettiin niistä hetkistä, mistä se löytyi?

Itselleni resonoi Emma Seppälän Helsingin yliopistolla syyskuussa esittämä ajatus siitä, että onnellisuutta luova tekijä olisikin se, että keskitymme siihen, mitä kulloinkin teemme. Eli ei ole niin paljon merkitystä sillä, ”pidämmekö” asioista, joita teemme. Merkitsevää on se, olemmeko läsnä siinä, mitä kulloinkin teemme. Läsnäolevat ovat keskimäärin onnellisempia ja tämä näkyy myös tuottavuudessa.

Ja sitten on se arki:

”Piip. Pling! Haloo! Muista tämä. Päivitä ohjelma. Maksa lasku. Olet unohtanut. Olet myöhässä – taas.”

Keskeytysten, muistutusten ja sirpaleisten työtehtävien muiden sanelema arki on sellainen, mikä saa meidät haaveilemaan eläkkeelle lähdöstä, pidemmästä vapaasta, loma-ajasta, edes pienestä tauosta. Sirpaleisuus ja pitkittynyt stressi näkyy pitkälle vietynä kasvoilta ja se on luettavissa kehostamme: paino saattaa heitellä (nousta tai laskea), rypyt otsalla syvetä, yöuni huonontua, lihakset väsyä, sairaudet lisääntyä ja niin edelleen.

Coachina työskentelen johtajien kanssa, jotka haluavat olla vieläkin parempia johtajia ja sen takia saada oman energiatasapainonsa kuntoon. Normaalien keskeytysten lisäksi työ on älyllisesti haastavaa, sitä tehdään toisia/organisaatioita varten, työssä matkustetaan ja istutaan paljon, koko ajan pitää olla saatavilla ja tuloksia pitää saada aikaan. Tuntuu, että tarvitsisi edes hetken jolloin oma ovi olisi kiinni, mutta haastavaa on löytää se hetki. Ei siinä ehdi omaa hyvinvointia miettiä. ”Ajatellaan sitä sitten, kun vähän helpottaa” voi tuntua hetkessä hyvältä ja jopa tehokkuutta edistävältä ajatukselta. Todellisuudessa kuitenkin ihmisen keho ei ole kone, joka pärjäisi ilman säännöllistä ja jopa ennakoivaa huoltoa. Jos ei pysähdy ajoissa tai tee pieniä välitsekkauksia, voi löytää itsensä tilanteesta, jossa keho pettää, eikä itsestä ole hyötyä itselle taikka muille.

Käytännössä työpäivän keskelle toimivimpia vinkkejä tuntuvat ovat yksinkertaiset asiat: läsnäolo, hengitys ja käveleminen.

Läsnäolo siksi, että läsnäoleminen luo tunnetta aikaansaavuudesta  ja oman tehtävän merkityksellisyydestä. Saadaksemme tunteiden ja tekojen tasolla aikaan jotain merkittävää päättömän juoksemisen sijaan, meillä on lupa nauttia tekemisestä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hengitys siksi, että hengitystä syventämällä voimme kiireenkin keskellä rauhoittaa oman kehomme ja keskittyä juuri kulloinkin käsillä olevaan asiaan. Jo kolme syvähengitystä saattavat antaa päivän parhaan boostauksen, paljon paremman kuin mihin kahvi pystyisi. Kokeile vaikka!

Käveleminen siksi, että kuten olemme lukeneet, ”liiallinen istuminen tappaa”. Mitä pidempiä aikoja istumme paikallamme, sitä lyhyempi on elämänajanodotteemme. Aiheesta lisää voi lukea esimerkiksi YLE:n artikkelista.  Tästä syystä joissakin organisaatioissa on annettu aktiivisuusrannekkeita, haastettu henkilökuntaa askelkampanjoihin ja tehty muita aktivoimistoimenpiteitä.

Mutta hyväkään aktivoimistoimenpide ei toimi, jos se ei tunnu itsestä mielekkäältä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. On helppoa allekirjoittaa tämän artikkelin pointit ja jopa tehdä henkilöstöä varten toimenpidesuunnitelmia. Mutta mitä kun katse kääntyy omaan itseen? Mikä sinulle itsellesi olisi syy hengittää syvään, kävellä seuraavaan palaveriin kollegan luokse sen sijaan että kutsuisit hänet huoneeseesi tai jopa hoitaa seuraava palaveri kokonaan kävellen? (Edellämainitut ovat kaikki coachattavieni kertomia esimerkkejä siitä, miten he arjessa ylläpitävät omaa jaksamistaan.)

Mikäli sinusta tuntuu, että nyt voisi olla aika huoltaa johtaja itse skarppiin ja energiseen kuntoon, ota yhteys tänään: Heli 0400-347070. Organisaatiosi tuleva menestys voi olla kiinni siitä, että sinä jaksat ja sinulta löytyy voimavaroja uudistaa ja johtaa organisaatiosi tuloksiin.

Tee kehittymismatkasi rohkeasti näkyväksi

Tuntuuko sinusta että olet näyttelemässä jälleen samaa tukiroolia, vaikka tarjolla olisi nimirooleja, jotka on selvästi käsikirjoitettu sinua varten? Kun uuteen kiinnostavaan projektiin etsitään tiukkaa osaajaa, jääkö sinun nimesi puuttumaan listalta? Muiden käsitys siitä keitä me olemme, jää helposti jälkeen itse kokemastamme ja siihen on monia syitä.

Koulutus voi kasvattaa osaamistamme. Omat kokemuksemme ja henkilökohtaiset elämäntilanteemme voivat muuttaa meitä ihmisinä. Suuren muutoksen jälken voi tuntua käsittämättömältä, että ihmiset odottavat meidän toimivan kuten aina ennenkin. Minä olen ihan toinen ihminen. Miksi muut eivät ymmärrä päivittää omaa suhtautumistaan? Mokomat!

Tässä listassa on mainittu muutamia tapoja muutoksen näkyvään käynnistämiseen.

  • Harva muutos näkyy päällepäin. Mitä voit kertoa muille suoraan?
  • Toiminnan muutosta – suurempaa vastuuta, suorempaa palautetta tai oman työsi huomioimista – voi myös pyytää. Kenen puoleen sinun kannattaa kääntyä?
  • Joskus etenemisen tunnustamista haittaa toksinen kulttuuri. Jos jokainen joutuu varmistelemaan selustaansa ja kiillottamaan kruunuaan, toisen osaamiselle on vaikeampi antaa tunnustusta. Näihin tilanteisiin on vaikeaa antaa yksiselitteistä ohjetta, mutta usein käytettävissä ovat ainakin seuraavat vaihtoehdot:
    • Nosta kissa pöydälle ja keskustele avoimesti.
    • Hanki tukea luottamuksen rakentamiseen.  Taitava valmentaja osaa auttaa.
    • Työpaikan vaihtaminen – varsinkin jos tilanne uhkaa jo terveyttäsi. Joskus hyvätkin kumppanit kasvavat erilleen.
  • Jotkin muutokset persoonassamme saattavat herättää vastustusta. Opitko sanomaan ei? Oletko alkanut ilmaista mielipiteesi yhteisissä kokouksissa? Tämä voi herättää ärtymystä ihmisissä, jotka ovat tottuneet ohittamaan sinut ja mielipiteesi. Onko näiden ihmisten kanssa mahdollista keskustella? Jos ei, pyydä joku tueksesi hankaliin tilanteisiin.
  • Useimmat ihmiset auttavat mielellään kun heiltä pyytää apua. Kuka olisi yllättävä valinta tukihenkilöksi?

Haasta itsesi kehittymään keskeneräisyydessä ja kehittymisessä. Muista että pienilläkin päivittäisillä askelilla saadaan aikaan suuria muutoksia.