Aihearkisto: itsensä johtaminen

Muistilistapeliä

Tee tänään! Kiireellinen! Kauppalista. Pakkauslista. To-do -lista mökille!

Moni meistä elää kalenterin ja listojen varassa. Eikä ihme. Listat helpottavat arkea monin tavoin. Kun asian kirjoittaa ylös, sitä ei tarvitse pitää työmuistissa, mikä vapauttaa aivokapasiteettia muihin asioihin.

Hyvä tapa kääntyy kuitenkin itseään vastaan, jos lista vain pitenee töiden kasaantuessa. Pitkät ja päättymättömät listat voivat uuvuttaa tehokkaankin suorittajan.

Ongelmallista on myös, kun samanlaisia listoja löytyy työpäivän päätteeksi myös perheen, ystävien ja harrastusten parista. Listoja kertyy paperille, post-iteille, tietokoneelle ja mobiililaitteeseen. Päällekkäiset ja toisistaan erilliset tehtävät seuraavat toistaan. Onko kumma jos kuppi on nurin?

Miten muistilistapelin voi voittaa?

Yksi hyödyllinen keino on määritellä listan alkuun esimerkiksi kullekin päivälle tai viikolle yhdestä kolmeen tärkeintä asiaa ja fokusoida tekemisen energia niihin.

Voit myös kokeilla jäsentää sinulle itsellesi toimivinta listaustapaa seuraavin kysymyksin:

  • Minkä asioiden kirjaaminen ylös auttaa sinua arjessa? Millaiset merkinnät kuormittavat turhaan?
  • Missä muodossa lista on helposti ulottuvillasi? Puhelimessa, pilvessä vai paperilla?
  • Tarvitseeko tiimisi tai projektisi jaettuja työlistoja? Millainen on toimiva jaettu työlista?
  • Millaisiin merkintöihin on helpointa tarttua?
  • Tarvitseeko listaasi liittää lisätietoja, esim. linkit?
  • Miten saat raivattua palautumiselle ja levolle aikaa, johon listat ja ”pitäisi-ajattelu” eivät ulotu?

Jotkut suosivat lisäksi muistisääntöjä, jotka muistuttavat heille tärkeistä asioista, kuten:

”Kenelle tämä asia oikeasti kuuluu?”
”Määräänsä enempää ei voi tehdä.”
”Maailma ei kaadu vaikka en ehtisi olla täydellinen”
”Kyllä se asia muistuttaa itsestään, jos se on oikeasti tärkeä.”

Mistä sinun pitäisi muistuttaa itseäsi?

Uskallatko rentouttaa mielesi?

Kevät on jo pitkällä ja monessa organisaatiossa uudet ja vanhat projektit kilpailevat johtajan huomiosta puhkeavien silmujen kanssa. Johtaja tarvitsee selkeyttä ja mielen kirkkautta pystyäkseen keskittymään olennaiseen.

Vahva tutkimusnäyttö osoittaa että mielen rauhoittaminen antaa aivoille lisää virtaa, parantaa keskittymiskykyä ja lisää tehokkuuden lisäksi jopa fyysistä vastustuskykyä. Tällainen kiireisen mielen rauhoittaminen tunnetaan myös nimellä ”mindfulness”, hyväksyvä tietoinen läsnäolo.

On kuitenkin kokonaan toinen asia, mistä johtaja löytää aikaa lepuuttaa mieltään.

Tässä on muutamia keskittymisharjoituksia, jotka sopivat myös kiireiselle johtajalle:

  • Hengitä. Nauti rauhallisesta, syvästä hengityksestä ja tunnustele kaikilla aisteillasi kuinka ilma virtaa sisään ja ulos keuhoistasi. Jos poistut toimistolta tapaamisen tai lounaan vuoksi, hyödynnä ulkoilma ja auringonvalo. Sadesääkin sopii rauhoittumiseen ja keskittymiseen mainiosti, mikäli et myöhemmin joudu viettämään aikaa märissä vaatteissa.
  • Valitse portaat ja keskity tuntemaan jokainen porras ja nousu jaloissasi. Jos vastaan tulee ihmisiä, voit tervehtiä heitä tapojesi mukaan hymyllä tai nyökkäyksellä, mutta pidä huomiosi kehossasi.
  • Joudutko käsittelemään papereita tai tekemään muuta rutiinityötä joka vaatii keskittymistä? Tartu jokaiseen paperiin ajatuksella ja keskittyen vain siihen. Tunne paperin paino ja ja materiaali sormenpäissäsi. Kun on sen aika, huomioi käsittelyperuste – päivämäärä tai päätöstä vaativa asia tietoisesti ja selkeästi. Keskity yhteen asiaan kerrallaan ja jätä kaikki muut asiat, kiire ja huolet hetkeksi syrjään.
  • Deadline lähestyy ja sinun on vaikea keskittyä? Jätä yrittäminen vähemmälle ja sulje silmäsi. Vaihtoehtoisesti voit antaa huomiosi levätä kevyesti yhdessä pisteessä. Anna mielesi tyhjentyä ajatuksista ja hengityksesi rauhoittua. Kun olet valmis, anna itsesi tulla vähitellen tietoiseksi huoneessa kuuluvista äänistä. Tullessasi tietoiseksi yksittäisestä äänestä, huomioi se levollisesti ja siirry seuraavaan. Anna itsesi istua hetki hiljaa, antaen mielesi levätä ilman pohdintaa tai kiirettä. Jos mieleesi tulee ajatus, huomioi se hyväksyen ja anna sen mennä. Kun olet valmis, palaa takaisin keskittymistä vaativaan työhön. Huomaatko eron ajattelussasi tai keskittymiskyvyssäsi?

Mielen rentouttaminen työpäivän aikana auttaa vain, jos ehdit pitää huolta itsestäsi ja jaksamisestasi myös työpäivän jälkeen. Mikäli ajanhallinta ja töiden kasautuminen pohdituttavat, henkilökohtainen valmennus auttaa suuntaamaan huomion sinne mihin muuten ei tulisi katsottua ja raivaamaan aikaa asioille, jotka ovat sinulle tärkeitä.

Kuinka herätellä nukkuvat projektit kesän jäljiltä?

Jokainen meistä – pappi, lukkari, esimies ja osastopäällikkö – palaa lomalta erilaisessa vireessä. Jokaisella meistä on oma tapamme päästä taas kiinni hyvään, tehokkaaseen arkeen.

Kesälomien päättyessä on tärkeää, että työyhteisö saa nopeasti kiinni arjen rytmistä. Tehokkaaseen alkuun ei tarvita paljon, mutta johtajana on hyvä muistaa kysyä olennaiset kysymykset ja huomioida ihmisten erilaisuus toiminnan käynnistyessä täydellä teholla.

Hyödynnä siis lomalla ladatut akut ja helpota työyhteisön paluuta arkeen esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Minkä asioiden tekeminen ja mitkä projektit ovat kokonaistavoitteen kannalta tärkeimpiä?
  • Mitkä ovat sellaisia perustehtäviä, joiden moitteeton toimiminen ja joiden hoitamiseen liittyvä tiedonkulku on lomien jälkeen erikseen varmistettava?
  • Mistä asioista työntekijäsi motivoituvat – mikä voisi auttaa heitä yksilöinä nopeasti kiinni tärkeimpiin hankkeisiin?
  • Kuinka koko yhteistä tiimin tekemistä voisi suunnata niin, että kaikki tekevät sitä, mikä on juuri nyt olennaista?
  • Millä varmistat, että tiimi kokee myös arjen kiireiden iskiessä itsensä osaksi jotain suurempaa kuin ’vain työ’ (esimerkiksi tarkoituksellista työtä, työuransa parasta tiimiä tai asiakkaan auttamista)?
  • Teitkö muistiinpanoja syksyä varten? Vilkaise ne läpi ja katso saatko palautettua mieleesi taannoiset ideasi.
    Kyllä: hyödynnä palanneet ideat ja seuraa miten ne ovat jalostuneet loman aikana.
    Ei: Jos et tavoita enää taannoista ajatusta muistiinpanojesi takana, älä harmistu. Niin käy monille muillekin. Mieti miten voit muuttaa muistiinpanotekniikkaasi niin, että ideat tallentuvat paremmin.

Hyväntuulisen tehokasta syyskautta!

Ote johtajan ja asiantuntijan arjesta: Kolme työtehoa nostavaa asiaa

”Olen ihan puhki, eikä ole kuin maanantai. Vielä pitäisi lapset ehtiä hakemaan, ehtisiköhän naapuri auttaa niin saisin vähän lisää työaikaa.”

”Mihin tämä viikko oikein katosi? Tein ihan hullun paljon asioita, mutta sainko mitään aikaan?”

”En tiedä, millä ajalla teen tämänkin homman. Täytyy taas jättää salilla käynti väliin, että saan tämän tehtyä.”

 Näitä ja vastaavia ajatuksia olen kuullut monelta johtajalta ja asiantuntijalta. Ei tarvita paljoa niin huomaa, että syksy on taas lähtenyt monella hurjalla temmolla käyntiin. Samaan aikaan ympäriltä kuuluu tälläisiä elämäänsä tyytyväisten ihmisten hehkutuksia:

”Ihana auringonpaiste.”

”Tässä kuva meidän uudesta rakennusprojektista.”

”Ihana asiakas, toi meille pullakahvit kiitokseksi hyvästä työstä!”

”Taas menossa salille. Nyt nousee rautaa. PS: tässä kuva meidän uudesta koiranpennusta!”

Tuntuu, että elämä ympärillämme liikkuu vahvasti kahden ääripään ympärillä: jaksamisen ja hyvinvoinnin sekä kuluttavan juoksemisen välillä. Yksi ääripää on olla äärimmäisen ”zen” eli kokea olevansa vahva, energinen, arvostettu, onnellinen ja vähän irti kaikesta. Vaihtoehtoisesti voi ”juosta oravanpyörässä”, jolloin keho ja mieli viestittävät esimerkiksi stressaantuneisuudesta, kiireestä, keskittymisvaikeuksista, pakon, syyllisyyden ja ärtyneisyyden tunteista.

Mihin ihmeeseen yhteiskunnastamme katosi se asenne, kun työtä vain tehtiin? Kun työ ja elämä olivat raskaita mutta iloa otettiin niistä hetkistä, mistä se löytyi?

Itselleni resonoi Emma Seppälän Helsingin yliopistolla syyskuussa esittämä ajatus siitä, että onnellisuutta luova tekijä olisikin se, että keskitymme siihen, mitä kulloinkin teemme. Eli ei ole niin paljon merkitystä sillä, ”pidämmekö” asioista, joita teemme. Merkitsevää on se, olemmeko läsnä siinä, mitä kulloinkin teemme. Läsnäolevat ovat keskimäärin onnellisempia ja tämä näkyy myös tuottavuudessa.

Ja sitten on se arki:

”Piip. Pling! Haloo! Muista tämä. Päivitä ohjelma. Maksa lasku. Olet unohtanut. Olet myöhässä – taas.”

Keskeytysten, muistutusten ja sirpaleisten työtehtävien muiden sanelema arki on sellainen, mikä saa meidät haaveilemaan eläkkeelle lähdöstä, pidemmästä vapaasta, loma-ajasta, edes pienestä tauosta. Sirpaleisuus ja pitkittynyt stressi näkyy pitkälle vietynä kasvoilta ja se on luettavissa kehostamme: paino saattaa heitellä (nousta tai laskea), rypyt otsalla syvetä, yöuni huonontua, lihakset väsyä, sairaudet lisääntyä ja niin edelleen.

Coachina työskentelen johtajien kanssa, jotka haluavat olla vieläkin parempia johtajia ja sen takia saada oman energiatasapainonsa kuntoon. Normaalien keskeytysten lisäksi työ on älyllisesti haastavaa, sitä tehdään toisia/organisaatioita varten, työssä matkustetaan ja istutaan paljon, koko ajan pitää olla saatavilla ja tuloksia pitää saada aikaan. Tuntuu, että tarvitsisi edes hetken jolloin oma ovi olisi kiinni, mutta haastavaa on löytää se hetki. Ei siinä ehdi omaa hyvinvointia miettiä. ”Ajatellaan sitä sitten, kun vähän helpottaa” voi tuntua hetkessä hyvältä ja jopa tehokkuutta edistävältä ajatukselta. Todellisuudessa kuitenkin ihmisen keho ei ole kone, joka pärjäisi ilman säännöllistä ja jopa ennakoivaa huoltoa. Jos ei pysähdy ajoissa tai tee pieniä välitsekkauksia, voi löytää itsensä tilanteesta, jossa keho pettää, eikä itsestä ole hyötyä itselle taikka muille.

Käytännössä työpäivän keskelle toimivimpia vinkkejä tuntuvat ovat yksinkertaiset asiat: läsnäolo, hengitys ja käveleminen.

Läsnäolo siksi, että läsnäoleminen luo tunnetta aikaansaavuudesta  ja oman tehtävän merkityksellisyydestä. Saadaksemme tunteiden ja tekojen tasolla aikaan jotain merkittävää päättömän juoksemisen sijaan, meillä on lupa nauttia tekemisestä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Hengitys siksi, että hengitystä syventämällä voimme kiireenkin keskellä rauhoittaa oman kehomme ja keskittyä juuri kulloinkin käsillä olevaan asiaan. Jo kolme syvähengitystä saattavat antaa päivän parhaan boostauksen, paljon paremman kuin mihin kahvi pystyisi. Kokeile vaikka!

Käveleminen siksi, että kuten olemme lukeneet, ”liiallinen istuminen tappaa”. Mitä pidempiä aikoja istumme paikallamme, sitä lyhyempi on elämänajanodotteemme. Aiheesta lisää voi lukea esimerkiksi YLE:n artikkelista.  Tästä syystä joissakin organisaatioissa on annettu aktiivisuusrannekkeita, haastettu henkilökuntaa askelkampanjoihin ja tehty muita aktivoimistoimenpiteitä.

Mutta hyväkään aktivoimistoimenpide ei toimi, jos se ei tunnu itsestä mielekkäältä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. On helppoa allekirjoittaa tämän artikkelin pointit ja jopa tehdä henkilöstöä varten toimenpidesuunnitelmia. Mutta mitä kun katse kääntyy omaan itseen? Mikä sinulle itsellesi olisi syy hengittää syvään, kävellä seuraavaan palaveriin kollegan luokse sen sijaan että kutsuisit hänet huoneeseesi tai jopa hoitaa seuraava palaveri kokonaan kävellen? (Edellämainitut ovat kaikki coachattavieni kertomia esimerkkejä siitä, miten he arjessa ylläpitävät omaa jaksamistaan.)

Mikäli sinusta tuntuu, että nyt voisi olla aika huoltaa johtaja itse skarppiin ja energiseen kuntoon, ota yhteys tänään: Heli 0400-347070. Organisaatiosi tuleva menestys voi olla kiinni siitä, että sinä jaksat ja sinulta löytyy voimavaroja uudistaa ja johtaa organisaatiosi tuloksiin.

Mitä tarvitset lataamaan akkusi?

Kesän auringonpaiste tuo mukanaan lämpimät päivät ja tyhjentää työpisteet. Ne jotka eivät ole lomalla, nostavat työpaikasta riippuen jalat lokoisasti pöydälle – tai huhkivat kahden edestä. Monet projektit suljetaan kesän ajaksi ja jäljelle jääneet toiminnot tapaavat asettua sopuisasti etelämaalaisen leppoisaan rytmiin.

Miten rohkeat johtajat käyttävät kesäiset viikot ennen lomia? Tässä muutamia vastauksia Rohkean johtajuuden yhteisöltä:

  • Luen ammattikirjallisuutta – kerrankin on aikaa
  • Liikun paljon. Joskus lähden kesken päivän kävelylle ja palaan hetkeksi koneen ääreen kun ilta viilenee
  • Vene pitää saada vesille pikimmiten ja pientä puuhaa riittää lomaan asti. Lomalla kokka käännetään kohti saaristomerta, eikä kotilaituriin palata viikkoihin!
  • Saattaa kuulostaa hassulta, mutta tyhjennän postilaatikon aina ennen lomia. On mukavampi palata töihin ja tärkeimmät viestit voi silmäillä loman aikana helpommin
  • Siirrän toimiston mökille. Saan enemmän aikaan ja silti tuntuu kuin loma tuplaantuisi.
  • Haastan itseni oppimaan jotakin uutta. Vuoden aikana on tuullut mieleen monta kehitysprojektia ja niistä saa iloa myös loman jälkeen, kun on jotakin uutta käynnissä. Ei tarvitse palata ihan samaan arkseen taaplaukseen.

Ennen lomia kannattaa varata myös paikka seuraavaan ilmaiseen aamiaisherättelyyn syyskuun 8. päivä. Tässä rohkeiden johtajien tapaamisessa katsotaan miten tuodaan työpaikalle positiivista energiaa, tuetaan pitkäjänteisesti sitoutumista merkityksen kokemisen kautta sekä tehdään yhdessä rohkeita muutoksia. Sytyttävä syyskausi käyynnistyy otsikolla ”Esimies liekeissä – Pelastakaa organisaatio”. Ilmoittaudu mukaan täällä.

 

Rohkean johtajan kuukausihaaste – kesäkuu

Kesävarpaat

Me ihmiset olemme energiataloudeltamme erilaisia. Joku lataa akkunsa aurinkopaneeleilla ulkoilemalla tai rannalla. Toinen painottaa lepoa ja suosii suunnitelmissaan vain vaivattomia asioita. Kolmannen virta syntyy liikkeessä ja päivät täyttyvät mukavista aktiviteeteista. Neljäs kaivaa kätensä puutarhamultaan ihanasti itsekseen ja viides viettää aikansa ystävien seurassa.
Rohkea johtaja uskaltaa pitää huolta omista voimavaroistaan.

Miten sinä huolehdit että lomasi on omistettu hyvinvointiasi edistäville asioille ja estät töitä sujahtamasta salakavalasti osaksi loma-aikaa? Seuraavista kysymyksistä saattaa olla apua:

  • Mitkä asiat ovat aiempina vuosina ovat jääneet painamaan mieltäsi tai vaatineet huomiotasi kesken loman?
  • Mitä voit tehdä tänä vuonna toisin helpottaaksesi asiaa?
  • Kuinka voit ohjeistaa tänä vuonna aiempaa paremmin niitä jotka jäävät huolehtimaan asioista poissaollessasi?
  • Mitkä asiat tuntuivat hankalilta palatessasi lomalta? Olivatko salasanat kadoksissa? Jäikö kalenteriin riittävästi aikaa kasaantuneen sähköpostin ja langanpäiden solmimiseen?

Mikä pieni muutos kannattaisi aloittaa nyt, jotta lomalta palaaminen olisi mukavaa? Muista että pienilläkin päivttäisillä askelilla saadaan aikaan suuria muutoksia.

***

Luitko tämän Rohkean johtajan kuukausihaasteen blogistamme?

Liity mukaan Rohkea johtaja -yhteisöön lähettämällä meille sähköpostiosoitteesi. Kuulet ensimmäisenä ilmaisista aamiaistilaisuuksistamme ja saat Rohkean johtajan kuukausihaasteen suoraan sähköpostiisi.

Oma nimi

Sähköposti

Strateginen valinta: Kehity tai näivety – Kolme askelta, millä teet turhaumasta kilpailuedun

Kysyin Vincitin henkilöstöjohtaja Johanna Pystyseltä, mistä heidän kulttuuriaan leimaava rohkea ja kilpailuetua luova johtamisen liittyvien uskomuksien murskaaminen saa alkunsa. Ja mitä Johanna vastasi? ”Rohkeus uudistaa lähtee todennäköisimmin turhaumasta, joka on syntynyt omista [huonoista] kokemuksista isoissa yrityksissä työskentelystä”.

Kaboom. Turhauma. Jotenkin olen itsekeskeisessä minäharhassani (joka on ihmisyyteen kuuluva perusharha) ajatellut aiemmin, että turhauman kääntäminen kehittämisen polttoaineeksi olisi vain minun oma juttuni. Vaan eipä ole. Joten asiaan on syytä paneutua tarkemmin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa turhauman tietoista kääntämistä kehittämiseksi vastatessani Tikkurilan konsernitasoisesta henkilöstön kehittämisestä. Turhauman kääntämisessä voitoksi oli kolme merkittävää askelta:

  1. Turhauman syntyminen ja tiedostaminen
  2. Turhauman hyväksyminen ja kääntäminen kysymyksiksi
  3. Ratkaisuvaihtoehtojen ideointi ja käytäntöön pano

 

Turhauman synty ja tunteen tiedostaminen

Turhaumia (ja muita, isoja ja pieniä tunteita) syntyy luonnostaan joka päivä. Kysymys onkin, kuinka tietoisia me olemme omista tunteistamme. Kykenemmekö havainnoimaan tunteitamme ja selvittelemään niiden syitä?

Moderniin tapaan havainnoida omia tunteita sopii mainosti vaikkapa Emotion tracker –työkalu, jota Camilla Tuominen rakentaa. Coachina käytän monesti asiakkaideni kanssa perinteisempää kynä ja paperi (tai Word ja näppis) –versiota tunteiden tunnistamisessa. Olennaista on, että jonkun tavan kautta tulee tietoiseksi, että hei, näissä ja näissä tilanteissa olen ollut turhautunut.

 

Turhauman hyväksyminen ja kääntäminen hyviksi kysymyksiksi

Kun turhauma on tunnistettu, on tunne hyväksyttävä. Itselle toimivat esimerkiksi lauseet: ”Turhauma on hyvä tunne. Tunnistaminen on alku uudelle suunnalle, jollekin paremmalle. Mistä tämä turhauma kertoo? Mitä en ole vielä ajatellut?”

 

Käytännön esimerkkejä turhauman muuttamisesta kysymyksiksi:

Talent management –turhaumaa, jota työstin jokunen vuosi sitten, voisi kuvata yhdellä lauseella näin: Talenteja nimetään, arvioidaan ja kehitetään, mutta kaikki tämä työ muuttaa kulttuuria varsin vähän. Hetken pohdittuani turhauma kääntyi kysymyksiksi: Mikseivät nämä isoin panoksin tehdyt ohjelmat vaikuta enemmän? Mikä on perustavanlaatuisesti vialla tavassa tehdä talent managementia? Minkä täytyy muuttua (ja miten)?

 

Vastuukulttuurin kehittämiseen liittyi aikoinaan turhauma: Esimiehisyyttä on kehitetty ja siitä on saatu hyvää palautetta ja taitotason selkeää parannusta, mutta se ei vielä riitä. Edelleen haasteena tuntuu organisaation tasolla olevan vastuun kulttuuri sekä se, että osa esimiehistä on aikanaan nimetty esimiestehtävään asiantuntijuuden, ei esimiehisyyden perusteella.

 

Kysymyksiä, mitä vastuukulttuurista aikoinaan heräsi, olivat: Miksei esimiesten kehittäminen riitä vastuukulttuurin kehittymiseen? Miksi esimiestehtävä koetaan palkinnoksi ja siihen valitaan henkilöitä, joiden ei koskaan pitäisi olla esimiehiä? Miten voisi vahvistaa sitä, että esimiehisyys ja asiantuntijuus ovat yhtä vahvat, vaihtoehtoiset urapolut?

 

Ratkaisuvaihtoehtojen ideointi ja käytäntöön pano

Ratkaisujen ideointi on työtä, jossa tarvitaan meissä ihmisissä luontaisesti asuvaa luovuutta käyttöön. Tarvitaan heittäytymistä ja (omien) rajojen rikkomista. Jos esimerkiksi vastaat talent managementin kehittämisestä, voi olla pelottavaa huomata, että jossain kohtaa on toimittu tavoilla, jotka eivät ole olleet optimaalisia. Perinteisen ajattelun mukaan voisi sanoa, että on tehty virheinvestointi. Mutta uskaltaako tätä tehdä näkyväksi? Onko omassa kulttuurissa mahdollista haastaa omia tapojaan tehdä niin, ettei aiemmista tekemisistään joudu pää pölkylle? Nämä ovat yksilötasolla isoja kysymyksiä.

 

Ja toisaalta vastakysymyksenä voidaan kysyä: Mitä tapahtuu, jos omia uskomuksiaan ei uskalla haastaa? Mitä tapahtuu, jos ei anna mahdollisuutta hulluillekin ideoille kasvaa ja kehittyä?

 

Itse pelkään, että vastaus molempiin kysymyksiin on: Ei tapahdu mitään. Jatkamme kuten ennenkin. Ja bisnes jatkaa pysähtyneessä olotilassaan, kunnes tulee seuraavat henkilöstövähennyksiin tähtäävät YT:t. Rohkeat yritykset ottavat rohkeita, omaa tapaansa haastavia askelia. Jotka lähtevät liikkeelle vahvoista tunteista. Kysymys kuuluu: oletko sinä ja oletteko te valmiita kehittymään?

 

Jos ja uskoakseni kun olette valmiit kehittymään ja satut työskentelemään HR:ssä, katso tämä:

Katso ”HR, rohkea muutosvaikuttaja” -video.

Tarkempia eväitä matkan varrelle saat esityksestä:

Ja kun olet katsonut edellä mainitun infon, ota yhteys. Jutellaan lisää.

Heli Koistinen,
Aito ja rohkea johtaja, Coach (ACC)
puh. 0400-347070
sp. heli.koistinen[ät]eloinn.fi

Johtaja ja roolimalli: 3 tapaa käsitellä huolia ja murheita – mikä toimii?

Joskus ”rohkean” on vaikeaa olla heikko, paljastaa itsestään muille asioita, jotka eivät ole ihanteidemme mukaisia. Jokunen päivä sitten seurasin netissä keskusteluketjua siitä, kuinka vahvakin ihminen, johtaja ja roolimalli, tarvitsee ystäviään kun tiukka paikka tulee. Heikkoutta voi olla vaikeaa myöntää itselleen, saatikka uskaltaa näyttää muille – niin vahvasti meitä ohjaavat mielikuvat vahvoista johtajista.

”Tiedän miltä susta tuntuu”

Omassa elämässäni on ollut kaksi isompaa kriisiä, jotka molemmat ovat ns. lyöneet minut polvilleni. Muistan elävästi, kuinka niitä jälkimmäisen, työelämään liittyneen kriisin yhteydessä ystäväni totesi epäuskoni hetkellä ”jos sinä et pysty tähän, niin mitenkäs meidän muiden sitten käy? Me kun on aina katsottu sinuun ja ainahan sinä olet ollut rohkea ja pärjännyt.” Niinpä niin.

Toisaalta oli todella ihanaa (ja hämmentävää) kuulla olleensa roolimalli sekä ”rohkea”, toisaalta taas tuntui raskaalta, ettei hätääni siinä tilanteessa kuultu – tai en kokenut tulleeni aidosti kuulluksi. Mikä onkin merkittävä ero. Kukaan ei saisi väittää toisen hädän ja mielipahan keskellä, että ”tiedän, miltä sinusta tuntuu” tai että ”et sinä voi tuntea noin”: se nyt vaan ei yksinkertaisesti toimi!

Huolien ja murheiden kohtaaminen työelämässä

Työelämän YT-neuvotteluiden ja organisaatiouudistusten pyörteissä syntyy paljon tällaisia tilanteista, joissa pitäisi jotenkin osata kohdata toisen hätä, tuska ja mielipaha. Mutta miten? Kun oikeaa, kaikissa tilanteissa toimivaa vastausta ei ole.

Itselleni (ja kokemukseni mukaan aika monelle muulle) riittää ensiavuksi jo sekin, että joku tai jotkut hoksaavat kysyä kuinka voit ja tarjota läsnäoloa tuputtamatta omia arvioita, neuvoja, mielipiteitä ym. Mieleen painuivat lämpimät sanat jotka kuulin puolitututulta opiskelukaverilta: ”Jos tarvitset apua, kuuntelijaa, keskustelijaa niin olen täällä. Siis oikeasti, olen täällä. Ota yhteyttä.” Kaikkein parasta oli, että tämä työkseenkin ihmisiä kuunteleva sparraaja vielä toisti nämä sanansa myöhemmin, kun pahin kriisi oli ohitse.

Edellä kuvattu kokemus opetti minulle sen, kuinka lähimmäisistä välittäminen ei ole kiinni verisukulaisuudesta tai edes pitkäaikaisesta ystävyydestä (vaikka toki sain myös heiltä paljon tukea ja apua kun tajusin itse nöyrtyä sitä pyytämään). Tärkeintä lopulta kai olisi, että meille jokaiselle olisi joku, joka ottaa huolemme tosissaan ja joka kuuntelee, kun sille on tarve.

 

Esimiesten tyypillisimmät lähestymistavat

Esimiehet ja johtajat, joita olen sparrannut, jakautuvat ”huolien kuuntelijan” roolissa muutamaan pääkategoriaan:

1. MURHEIDEN KIELTÄJÄT ovat niitä, joiden mielestä ongelmat ja murheet eivät kuulu työpaikalle, joten niistä ei puhuta tai ne piilotetaan kovuuden/numeroiden/iloisuuden ym taakse – mikä puolestaan synnyttää työpaikoille toisinaan hyvinkin luovia keinoja vältellä ongelmien ”aiheuttajia” sekä niihin liittyviä tehtäviä – pitkään jatkuessaan (toistuvien peittelykertojen myötä) syntyy puhumattomuuden ja välttelyn kulttuuri, jossa ongelmat kehittyvät pahimmillaan vuosikausia jatkuviksi ristiriidoiksi ihmisten välillä.

2. ONGELMIEN RATKOJAT kuuntelevat työpaikalla alaistensa murheita pääasiallisesti vain silloin, kun ne liittyvät työtehtäviin – tavoitteenaan usein ”ongelman nopea ratkaiseminen”. Nopea ratkaisuhakuisuus puolestaan haastaa alaisen aitoa kohtaamista: Tämän tyyppiselle esimiehelle on joskus haasteellista olla yhtä aikaa sekä läsnä että riittävän ulkopuolinen. Lisäksi on myös se, että joskus alainen ei oikeasti etsikään tilanteeseen ”ratkaisua”, vaan keskustelun pääasiallisena tarkoituksena on purkaa alta pois pahin olo niin, että työnteko taas mahdollistuu. Tälläisen tilanteen tunnistaminen on joskus kokeneellekin esimiehelle haastavaa, mutta onneksi kokemus ja sen tietoinen työstäminen auttavat.

3. HUOLIEN PRIORISOIJILLE murheiden kuuntelu on ensisijaista siksi, että heidän mukaansa alta hoidetut ongelmat mahdollistavat keskittymisen ”oikeisiin työasioihin”. Tämä onkin kokonaisuuden kannalta usein toimiva ratkaisumalli, mutta ei aina: mitä jos ongelmien kuuntelusta ei päästäkään ratkaisuihin, vaan (samoja) ongelmia ”kuunnellaan” ja pyöritellään ilman että tehtäviin minkäänlaisia päätöksiä tai toimenpiteitä asian parantamiseksi. Kuunteluun täytyy siis jotenkin kyetä sopivissa kohdin liittämään myös vastuuttaminen eli ratkaisujen työstäminen, päätöksenteko ja toimenpiteiden sopiminen.

Johtamisessa ei ole niin olennaista se, mistä perusvalinnasta lähdet liikkeelle. Olennaisempaa on se, että tunnistat itsellesi tyypillisiä ajatuskulkuja ja osaat sompailla eri mallien välillä joustavasti tilanteen mukaan. Jumiutuminen vain yhteen tapaan altistaa helposti perustoimintatavan heikkouksille – tiedostamatta toiminnassamme alkavat näkyä ajattelun ääripään puutteet, käsiteltävä ongelma ei ratkea, suhteet alaisiin/kollegoihin saattavat vahingoittua ja saatamme jopa kokonaisuutena huonontaa toiminnallamme lähtötilannetta – vaikkemme niin tietenkään tarkoittaneet. On siis parempi tässäkin kohtaa tuntea itsensä ja johtaa toimintaansa kuin vain sokkona toimia.

 

Lopuksi kolme kysymystä pohdittavaksesi:

1. Mihin noista kolmesta työpaikalla huolien kuuntelijan ”perustyypistä” sinä koet eniten nykytilanteessasi kuuluvasi ja miksi?

2. Mitä pidät itse tuon toimintatavan haasteina – entäpä mahdollisuuksina?

3. Ja lopuksi (ole rehellinen – kukaan ei kuule): rohkenetko sinä olla heikko ja pyytää apua, kun tarve on?