”Olen ihan puhki, eikä ole kuin maanantai. Vielä pitäisi lapset ehtiä hakemaan, ehtisiköhän naapuri auttaa niin saisin vähän lisää työaikaa.”
”Mihin tämä viikko oikein katosi? Tein ihan hullun paljon asioita, mutta sainko mitään aikaan?”
”En tiedä, millä ajalla teen tämänkin homman. Täytyy taas jättää salilla käynti väliin, että saan tämän tehtyä.”
Näitä ja vastaavia ajatuksia olen kuullut monelta johtajalta ja asiantuntijalta. Ei tarvita paljoa niin huomaa, että syksy on taas lähtenyt monella hurjalla temmolla käyntiin. Samaan aikaan ympäriltä kuuluu tälläisiä elämäänsä tyytyväisten ihmisten hehkutuksia:
”Ihana auringonpaiste.”
”Tässä kuva meidän uudesta rakennusprojektista.”
”Ihana asiakas, toi meille pullakahvit kiitokseksi hyvästä työstä!”
”Taas menossa salille. Nyt nousee rautaa. PS: tässä kuva meidän uudesta koiranpennusta!”
Tuntuu, että elämä ympärillämme liikkuu vahvasti kahden ääripään ympärillä: jaksamisen ja hyvinvoinnin sekä kuluttavan juoksemisen välillä. Yksi ääripää on olla äärimmäisen ”zen” eli kokea olevansa vahva, energinen, arvostettu, onnellinen ja vähän irti kaikesta. Vaihtoehtoisesti voi ”juosta oravanpyörässä”, jolloin keho ja mieli viestittävät esimerkiksi stressaantuneisuudesta, kiireestä, keskittymisvaikeuksista, pakon, syyllisyyden ja ärtyneisyyden tunteista.
Mihin ihmeeseen yhteiskunnastamme katosi se asenne, kun työtä vain tehtiin? Kun työ ja elämä olivat raskaita mutta iloa otettiin niistä hetkistä, mistä se löytyi?
Itselleni resonoi Emma Seppälän Helsingin yliopistolla syyskuussa esittämä ajatus siitä, että onnellisuutta luova tekijä olisikin se, että keskitymme siihen, mitä kulloinkin teemme. Eli ei ole niin paljon merkitystä sillä, ”pidämmekö” asioista, joita teemme. Merkitsevää on se, olemmeko läsnä siinä, mitä kulloinkin teemme. Läsnäolevat ovat keskimäärin onnellisempia ja tämä näkyy myös tuottavuudessa.
Ja sitten on se arki:
”Piip. Pling! Haloo! Muista tämä. Päivitä ohjelma. Maksa lasku. Olet unohtanut. Olet myöhässä – taas.”
Keskeytysten, muistutusten ja sirpaleisten työtehtävien muiden sanelema arki on sellainen, mikä saa meidät haaveilemaan eläkkeelle lähdöstä, pidemmästä vapaasta, loma-ajasta, edes pienestä tauosta. Sirpaleisuus ja pitkittynyt stressi näkyy pitkälle vietynä kasvoilta ja se on luettavissa kehostamme: paino saattaa heitellä (nousta tai laskea), rypyt otsalla syvetä, yöuni huonontua, lihakset väsyä, sairaudet lisääntyä ja niin edelleen.
Coachina työskentelen johtajien kanssa, jotka haluavat olla vieläkin parempia johtajia ja sen takia saada oman energiatasapainonsa kuntoon. Normaalien keskeytysten lisäksi työ on älyllisesti haastavaa, sitä tehdään toisia/organisaatioita varten, työssä matkustetaan ja istutaan paljon, koko ajan pitää olla saatavilla ja tuloksia pitää saada aikaan. Tuntuu, että tarvitsisi edes hetken jolloin oma ovi olisi kiinni, mutta haastavaa on löytää se hetki. Ei siinä ehdi omaa hyvinvointia miettiä. ”Ajatellaan sitä sitten, kun vähän helpottaa” voi tuntua hetkessä hyvältä ja jopa tehokkuutta edistävältä ajatukselta. Todellisuudessa kuitenkin ihmisen keho ei ole kone, joka pärjäisi ilman säännöllistä ja jopa ennakoivaa huoltoa. Jos ei pysähdy ajoissa tai tee pieniä välitsekkauksia, voi löytää itsensä tilanteesta, jossa keho pettää, eikä itsestä ole hyötyä itselle taikka muille.
Käytännössä työpäivän keskelle toimivimpia vinkkejä tuntuvat ovat yksinkertaiset asiat: läsnäolo, hengitys ja käveleminen.
Läsnäolo siksi, että läsnäoleminen luo tunnetta aikaansaavuudesta ja oman tehtävän merkityksellisyydestä. Saadaksemme tunteiden ja tekojen tasolla aikaan jotain merkittävää päättömän juoksemisen sijaan, meillä on lupa nauttia tekemisestä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Hengitys siksi, että hengitystä syventämällä voimme kiireenkin keskellä rauhoittaa oman kehomme ja keskittyä juuri kulloinkin käsillä olevaan asiaan. Jo kolme syvähengitystä saattavat antaa päivän parhaan boostauksen, paljon paremman kuin mihin kahvi pystyisi. Kokeile vaikka!
Käveleminen siksi, että kuten olemme lukeneet, ”liiallinen istuminen tappaa”. Mitä pidempiä aikoja istumme paikallamme, sitä lyhyempi on elämänajanodotteemme. Aiheesta lisää voi lukea esimerkiksi YLE:n artikkelista. Tästä syystä joissakin organisaatioissa on annettu aktiivisuusrannekkeita, haastettu henkilökuntaa askelkampanjoihin ja tehty muita aktivoimistoimenpiteitä.
Mutta hyväkään aktivoimistoimenpide ei toimi, jos se ei tunnu itsestä mielekkäältä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. On helppoa allekirjoittaa tämän artikkelin pointit ja jopa tehdä henkilöstöä varten toimenpidesuunnitelmia. Mutta mitä kun katse kääntyy omaan itseen? Mikä sinulle itsellesi olisi syy hengittää syvään, kävellä seuraavaan palaveriin kollegan luokse sen sijaan että kutsuisit hänet huoneeseesi tai jopa hoitaa seuraava palaveri kokonaan kävellen? (Edellämainitut ovat kaikki coachattavieni kertomia esimerkkejä siitä, miten he arjessa ylläpitävät omaa jaksamistaan.)
Mikäli sinusta tuntuu, että nyt voisi olla aika huoltaa johtaja itse skarppiin ja energiseen kuntoon, ota yhteys tänään: Heli 0400-347070. Organisaatiosi tuleva menestys voi olla kiinni siitä, että sinä jaksat ja sinulta löytyy voimavaroja uudistaa ja johtaa organisaatiosi tuloksiin.