Aihearkisto: organisaation johtaminen

Oppimisen esteet ja strateginen merkitys – 10 kysymystä, jotka johtajan on kysyttävä johtoryhmältään

Kaikkihan me sen tiedämme: Suomen menestys on rakennettu ja sitä rakennetaan osaamiselle.

Osaamisen merkitystä menestymiselle on pidetty suoraviivaisena itsestäänselvyytenä: esimerkiksi diplomi-insinöörin koulutus on hyvä ja sillä pärjää työelämässä pitkälle.

Vanhoja totuuksia on kuitenkin viime aikoina ravisteltu yhä lujemmin. Äkkiä olemmekin tilanteessa, jossa monen asian pitää muuttua nopeassa tahdissa.

Esimerkkejä kriittisestä osaamisen kehittämisen ja uudistumisen tarpeesta ei tarvitse organisaatioissa etsiä kaukaa. Alla on seitsemän kohdan lista esimerkkitilanteista, joissa yrityksen olisi syytä pysähtyä pohtimaan osaamisen merkitystä ja toimenpiteitä sen varmistamiseksi.

  1. Kilpailutilanne markkinoilla: muutkin kehittävät ja investoivat: millä tehdään kilpailuetu?
  2. Yritys kasvaa kovaa vauhtia – rekrytoidaan haluttua osaamista ulkopuolelta, onko se oikeanlaista ja toimivatko erilaiset osaamiset yhteen? Millä tavalla huipuista rakennetaan tiimi?
  3. Kehitys kuluttajien odotuksissa: esimerkiksi osallistuminen, vastuullisuus
  4. Strategia ja muuttuvat osaamisvaatimukset: nopea suunnanmuutos tarvitaan
  5. Yhteiskunnallinen keskustelu ja uudistuminen, esim. perusopetuksen ja ammatillisen opetuksen uudistaminen
  6. Lakimuutokset, esimerkiksi työturvallisuus, hyvinvointi, tietoturvallisuus ja yksilönsuoja
  7. Muutokset, joita emme osaa ennakoida – Mikä on varasuunnitelmamme?

Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa osaamisen ja kehittymisen pitäisi olla osa liiketoimintastrategiaa ja sen pitäisi näkyä päivittäisissä teoissa. Läpinäkyvyyden kulttuurissa asian mainitseminen muutamaan kertaan juhlapuheessa ei riitä.

Miten teidän organisaatiossanne on varmistettu osaamisen ja kehittymisen merkitys strategiasta käytännön tekoihin asti?

Muutostilanteen kriisiytyessä niin yksilöllä kuin yhteisölläkin on jo kivikaudelta tutut kolme vaihtoehtoa: jähmety, pakene tai taistele. Kysymys kuuluu, miksi organisaatio usein odottaa kriisiin asti ennen muutoksia? Uudistuminen voitaisiin tehdä paljon pienemmillä toimenpiteillä, jos muutos aloitettaisiin aiemmin. Tuhannen taalan kysymys kuuluukin, millä toimenpiteillä organisaatioon luodaan riittävän syvä ymmärrys kehittymistarpeesta. Ja miten varmistetaan kehittymistarpeeseen sopiva tuki, riittävä tekemisen keveys ja oppimisilmapiiri?

Haaste pienten, ristiriitaisten ja heikkojen muutossignaalien kohdalla tuntuu olevan muutostarpeen käsin kosketeltava ymmärtäminen. Tämä johtuu siitä, että muuttuminen/uuden oppiminen on ihmisaivoille kuormittava stressitilanne. Todennäköisesti me tiedostamattamme ennakoimme kuormitusta ja rajaamme toisinaan yllättävänkin kevyin mutu-perustein muuttumisen ja uudet haasteet ulkopuolelle. Tietoisella tasolla syy voi olla, että ”nyt on niin paljon muuta” tai vaikkapa ”ettei tätä kannata tehdä”, kun polku kiinnostavaan visioon nähdään liian pitkänä.

Toinen haaste on se, että oppiminen ja muuttuminen nähdään perinteisesti hyvin yksilölähtöisenä. Ja tottahan se on: jos yksilön toiminta ei muutu, ei mikään muutu. Mutta jos organisaatiossa on vain muutamia tällaisia muutoksia janoavia ja oppimiseen panostavia tähtiyksilöitä, on myös hyvin helppoa ajatella, että

”kyllähän se tuolle henkilölle on mahdollista uudistua, kun hänellä on kaikki nuo edellytykset joita minulla ei ole”.

Esimiehellä onkin iso rooli oppimiseen kannustamisessa, rohkaisemisessa ja erilaisten mahdollisuuksien avaamisessa. Arjen keskelläkin pitäisi jaksaa rakentaa osaamisesta koko yhteisön asia ja luonnollinen osa toimintakulttuuria.

Oppimiskulttuuri tarvitsee kehittyäkseen rohkean johtajan kolmiosta niin ajattelua, tunteita kuin tekojakin. Tarvitaan paljon innostamista ja myönteistä viestintää mutta myös kriittistä ajattelua ja vanhojen tapojen rakentavaa haastamista. Myös omien ja työyhteisön tunteiden tunnistaminen, lempeä hyväksyminen ja omien tunteiden voiman hyödyntäminen sekä tietoiset oppimista edistävät teot ovat merkittäviä.

Oppimiseen panostaminen edellyttää organisaation johdolta vahvaa sitoutumista. Ei riitä, että henkilöstön merkityksestä yhteisen päämäärän saavuttamisessa puhutaan silloin tällöin ulkoisille sidosryhmille. Tarvitaan tietoisia päätöksiä, tekoja ja epävarmuuden sietämistä sekä taitoja uskottavasti innostaa henkilöstö mukaan uudistumiseen. Lisäksi tarvitaan sitkeyttä ja valmiutta toistaa myönteisen kannustavasti ydinviestejä, esimerkiksi näin:

”Me olemme matkalla kohti jotain uutta. Meidän perille pääsemisemme edellyttää, että myös minä uudistan omaa toimintaani ja otan tarvittavat askeleet kohti yhteistä päämäärää. Töitä on edessä, mutta tästä selvitään kyllä.”

Organisaation tasolla on olennaista tarkastella osaamisen jakamisen rakenteita eli kaikkia niitä käytäntöjä, millä osaaminen siirtyy yksilöiltä ja tiimeiltä toisille ja millä tavalla yksilöt, tiimit ja koko organisaatio luovat yhdessä tietoa, osaamista ja kilpailuetua. Kehittymiseen ja rohkeisiin kokeiluihin ja tekemiseen tarvitaan myös mukaan koko organisaatio johdosta lattiatasolle. ”Minun oppimisestani” ja ”minun tarpeistani” täytyisi päästä ”meidän yhteiseen oppimistarpeeseemme” ja siihen, että strategisesti saadaan koko organisaatio yhdessä kehittämään ja ideoimaan.

Missä sinun organisaatiosi on, kun puhutaan strategisesta osaamisen kehittämisestä? – Jos haluat tietää, kysy itseltäsi ja organisaatiosi johtoryhmältä vaikkapa seuraavat 10 kysymystä:

  1. Mistä organisaationa puhumme, kun puhumme osaamisesta?
  2. Millaisella järjestelmällä ja teoilla edistämme osaamisen kehittymistä?
  3. Missä asioissa meidän pitää uudistua ja miksi?
  4. Miten varmistamme kriittisimmän osaamisen uudistumisen?
  5. Millaisia osaamisen jakamisen käytäntöjä meillä on ja meillä pitäisi olla?
  6. Miten rohkaisemme ideointiin ja erilaisiin kokeiluihin? Teemmekö me virheitä? Miten niihin suhtaudutaan, ovatko ne uhka vai mahdollisuus?
  7. Investoimmeko riittävästi kehittämiseen? Missä ovat suurimmat panostukset ja vielä huomioimattomat investointitarpeet?
  8. Onko osaamisen kehittämiselle liiketoimintastrategiaan linkitetyt tavoitteet? Mitkä ne ovat?
  9. Osallistuuko henkilöstö osaamisstrategian luomiseen ja päivittämiseen? Miten?
  10. Millainen esimerkki itse olen, kun puhutaan moderneista tavoista tehdä töitä ja oppia uutta?

Kuten todettua, esimiehen rooli oppimiskulttuurin rakentamisessa on iso. Hyvä uutinen on, ettei sitä tarvitse tehdä yksin. Edellä kuvatuilla kysymyksillä pääset yhdessä oman tiimisi kanssa lähemmäs toimivaa oppimisen strategiaa ja mukaansa tempaavaa toimintakulttuuria.

Rohkea johtaja haastaa organisaationsa kiireen – ja saa aikaan tuloksia

Kun kiireestä tulee pysyvä tila, johtajalta vaaditaan rohkeutta viheltää peli poikki

Mutta eihän niin voi tehdä, kun on kiire.

Vai voisiko sittenkin? Joskus tilanne vaatii reipasta toimintaa, eikä ajattelulle ole tilaa. Tällöin kuitenkin on kyse poikkeustilanteesta – tai ainakin pitäisi olla. Jos kiire on ns. normaali työnteon tapa, se syö organisaation tuloksenteon kykyä ja innovatiivisuutta. Lisäksi pitkään jatkuva poikkeustila väsyttää kaikkein aikaansaavinta viidennestä organisaation toimijoista, eli niitä ihmisiä jotka tekevät suurimman osan organisaation tuloksesta ja toiminnan kehittämisestä.

Kannattaakin silloin tällöin pysähtyä kysymään itseltään, onko meidän organisaatiollamme varaa käyttää aikaa kiireessä tehtyihin puolittaisiin päätöksiin, väsymyksestä syntyviin virheisiin, puutteelliseen tietoon, väärinymmärryksiin, sairauspoissaoloihin ja laskevaan laatuun.

Valmentavan johtajuuden paradoksi on, että pysähtymistä tarvitaan eniten juuri silloin, kun siihen ei olisi aikaa.

Esimies voi tukea siirtymistä kohelluksesta konkreettiseen tekemiseen yllättävän helposti ja myös kiireen keskellä kysymällä esimerkiksi seuraavista kolmesta asiasta:

1.Tärkeysjärjestyksestä (= palauta perusasioihin ja tarkoitukseen)

  • Mikä onkaan meidän tiimimme tärkein tehtävä?
  • Minkä tekemisestä asiakkaamme hyötyy kaikkein eniten juuri nyt?
  • Minkä tekemisestä asiakas ja me itse hyödymme eniten, kun katsotaan tätä hetkeä pidempää aikaväliä?
  • Miten varmistetaan, että edellä kertomasi asiat näkyvät molemmat kalenterissasi?
  • Onko kalenterissasi jotakin, jonka tekemisen voit jättää vähemmälle? Mitä pitäisi delegoida muualle?
  • Mikä auttaa sinua pitämään kiinni kalenteriisi jääneistä tehtävistä?
  • Onko pidemmän tähtäimen työlle varattu sinun mielestäsi riittävästi aikaa?

2. Resursseista, prosesseista ja tuesta
(= etsitään systeemistä kehitettävää ja tarjotaan tukea)

  • Onko tekemisen tielle syntynyt turhia prosesseja jotka syövät aikaa tärkeämmiltä asioilta?
  • Kuka tai mikä voi tukea turhien prosessien kumoamista?
  • Kenellä on valtuutus muuttaa käytäntöjä?
  • Millaista apua, tukea, osaamista, tietoa ym. tarvitset, jotta saat aikaan sen, mitä tarvitaan?
  • Mitä minä voin tehdä, jotta sinulla olisi hyvä tehdä työtäsi? Entä mitä sinä voit tehdä? (Ideoidaanpa hetki yhdessä.)

3.Yhteisestä tekemisestä ja tuloksesta
(=vahvista viestiä keskinäisestä tuesta ja yhteistyön hyödyistä)

  • Millaista apua tarvitset tehtävässäsi tiimiltä juuri nyt?
  • Miten varmistetaan, että sinun työstäsi kulkee riittävästi tietoa? Kenelle ja milloin viestien pitää lähteä?
  • Tarvitaanko riittävän viestinnän varmistamiseksi viestintäsuunnitelma? Millaisia asioita sinne pitäisi laittaa?
  • Miten toimimalla tuet kollegoitasi parhaiten oman työsi kautta?
  • Miten varmistat, ettei yhteistyö ja viestintä kollegoiden kanssa unohdu kiireessä?

Kysyttyäsi edellä listatut olet jo ISON askeleen edellä niitä, jotka toimivat kysymättä koskaan miksi ja miten. Näillä kysymyksillä saat haltuusi kiireen ja edistät tiimin pitkän tähtäimen kehittämistä.

Kuinka herätellä nukkuvat projektit kesän jäljiltä?

Jokainen meistä – pappi, lukkari, esimies ja osastopäällikkö – palaa lomalta erilaisessa vireessä. Jokaisella meistä on oma tapamme päästä taas kiinni hyvään, tehokkaaseen arkeen.

Kesälomien päättyessä on tärkeää, että työyhteisö saa nopeasti kiinni arjen rytmistä. Tehokkaaseen alkuun ei tarvita paljon, mutta johtajana on hyvä muistaa kysyä olennaiset kysymykset ja huomioida ihmisten erilaisuus toiminnan käynnistyessä täydellä teholla.

Hyödynnä siis lomalla ladatut akut ja helpota työyhteisön paluuta arkeen esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Minkä asioiden tekeminen ja mitkä projektit ovat kokonaistavoitteen kannalta tärkeimpiä?
  • Mitkä ovat sellaisia perustehtäviä, joiden moitteeton toimiminen ja joiden hoitamiseen liittyvä tiedonkulku on lomien jälkeen erikseen varmistettava?
  • Mistä asioista työntekijäsi motivoituvat – mikä voisi auttaa heitä yksilöinä nopeasti kiinni tärkeimpiin hankkeisiin?
  • Kuinka koko yhteistä tiimin tekemistä voisi suunnata niin, että kaikki tekevät sitä, mikä on juuri nyt olennaista?
  • Millä varmistat, että tiimi kokee myös arjen kiireiden iskiessä itsensä osaksi jotain suurempaa kuin ’vain työ’ (esimerkiksi tarkoituksellista työtä, työuransa parasta tiimiä tai asiakkaan auttamista)?
  • Teitkö muistiinpanoja syksyä varten? Vilkaise ne läpi ja katso saatko palautettua mieleesi taannoiset ideasi.
    Kyllä: hyödynnä palanneet ideat ja seuraa miten ne ovat jalostuneet loman aikana.
    Ei: Jos et tavoita enää taannoista ajatusta muistiinpanojesi takana, älä harmistu. Niin käy monille muillekin. Mieti miten voit muuttaa muistiinpanotekniikkaasi niin, että ideat tallentuvat paremmin.

Hyväntuulisen tehokasta syyskautta!

Rohkean johtajan toimiva itsereflektio: 3 esimerkkiä

Rohkean johtajuuden reflektiokartta kuvaa johtajuuden ydintä kolmen eri osaamisalueen kautta. Taitava johtaja hyödyntää näitä kaikkia – tehtäväänsä ja työyhteisöönsä sopivalla tavalla.  Kartta  on hyvä kehittymisen väline: se mahdollistaa oman toiminnan kriittisen ja kehittävän tarkastelun erilaisiin tilanteisiin, omiin vahvuuksiin ja kehittämiskohteisiin peilaten.

Tähän blogitekstiin olemme koostaneet kollegani Helin kanssa esimerkkikysymyksiä, joiden avulla pääset havainnoimaan toimintaasi rohkean johtajuden näkökulmasta. Varmista itsellesi rauhallinen pohdintahetki, tartu kynään ja muistilehtiöön  ja katso löydätkö omasta työstäsi yhden tai useamman esimerkin kolmeen rohkean johtajuuden alueeseen.

Rohkea johtajuus jaetaan siis kolmeen alueeseen:

  • Rohkeaan ajatusjohtajuuteen
  • Rohkeaan tunnejohtajuuteen
  • Rohkeuteen toiminnan tasolla

Seuraavaksi käsittelemme kunkin osa-alueen etsien juuri sinulle sitä kuvaavaa käytännön esimerkkiä.

Rohkea ajatusjohtajuus

Kun ajattelet kulunutta vuotta, missä kohdissa olet tunnistanut oman muutosta vastustavan puolesi, kohdannut muutosvastarinnan silmästä silmään ja tietoisesti ohjannut ajatteluasi luontaista ”pakene tai piiloudu” reaktiota vastaan? Milloin olet viimeksi rohkeasti suunnannut omaa ja työyhteisösi ajattelua pois tutusta ja turvallisesta?

Missä tilanteissa olet uskaltanut kuunnella uutta ajatusta avoimin mielin ja ennakkokäsityksesi unohtaen? Milloin olet uskaltanut seurata vieraalta tai kenties liiankin tutulta vaikuttavan ajatuksen alusta loppuun kuullaksesi mihin se johtaa? Entä milloin viimeksi olet käyttänyt ”joo-ja-sitten-vielä” tyyppistä ideointiin rohkaisevaa tekniikkaa? Kenties tunnistat tämänkaltaisen esimerkin oman  ajattelusi kehityksestä:

”Kun joku sanoo tosissaan jotakin hölmöä, yritän nykyään kuunnella asian neutraalisti, ilman ennakko-asenteita. Olen opetellut yksi askel kerrallaan rohkeaa johtajuutta: olen kysynyt idean esittäjältä lisää ja  olen ollut aiempaa kiinnostuneempi puhujan näkökulmasta. Ei kaikki hullut ideat ole edelleenkään hyviä, mutta paljon useampi kuin ennen luulin.”

Löysitkö oman esimerkin?

Kyllä. Upea juttu. Tuleeko mieleesi esimerkkejä miten voisit kehittää kysymyksiäsi ja yhteistä ideoiden jakamista vieläkin paremmaksi?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, tarkista taustaoletuksesi: jos et heti ymmärrä hyvää tarkoitusta ehdotuksen takana, tekeekö se ideasta huonon tai toteuttamiskelvottoman? Hyvien ideoiden löytäminen vaatii usein kärsivällisyyttä. Mieti voisitko hyötyä siitä, että kaikki kehittäminen ei jää oman ajattelusi varaan?

Rohkea tunnejohtajuus

Missä tilanteessa olet viimeksi uskaltanut kohdata toisen ihmisen negatiivisen kokemuksen antamatta sen vaikuttaa negatiivisesti omaan toimintakykyysi? Entä missä tilanteissa olet tunnistanut erilaisia tunteita ja ohjannut tunnelman kehittymistä niin, että koko työyhteisön tuloksentekokyky on säilynyt?

Muistatko kuluneen vuoden ajalta tilannetta, jossa olet pysynyt rauhallisena toisen tunteenpurkauksen tai myrskyisän itseilmaisun edessä? Kenties löydät jopa tilanteen, jossa onnistuit toiminnallasi rauhoittamaan potentiaalisesti koko työyhteisöön vaikuttavan myrskyisän tilanteen?

”Kun joku asia on pitkään pielessä eikä kukaan mahda sille mitään, se tietenkin turhauttaa ja sitten tulee niitä emotionaalisia kohtaamisia. Yritän muistaa, että se ei kohdistu minuun. Että minä olen siinä esimiehenä edustamassa sitä isompaa kuvaa, sitä maailmaa johon ei voi vaikuttaa ja joka herättää ne tunteet. Tunteiden kuuntelemisen hetki on varattu sille ihmiselle ja minun homma on kohdata se ihminen ja sen tunne arvostaen. Henkilökohtaisuuksiin ei saa mennä eikä arvostella persoonaa, mutta niin kauan kuin pysytään työasioissa, kyllä tähän maailmaan ääntä mahtuu. Ymmärrän hyvin, kuinka hyvältä tuntuu, kun esimies kuuntelee ja ottaa vahvatkin tunteet tosissaan. Oman kokemukseni tunteenpurun hoidan sitten muuten – vaikka seuraavassa johtajan coachingissa tai lenkkipolulla.”

Löysitkö esimerkin?

Kyllä. Hienoa. Mitkä tekijät ovat auttaneet sinua pysymään rauhallisena? Mikä auttaa sinua pitämään itsestäsi huolta ja varmistamaan että myös omat tunteesi ja kokemuksesi tulevat kuulluksi?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, se voi hyvin johtua siitä että työpaikallasi ei juuri käsitellä tai näytetä tunteita. Kannattaa kuitenkin tarkistaa, että kyseessä ei ole jokin yleisimmistä negatiivisiin tunteisiin liittyvistä esimiestyön virhepäätelmistä:

  • ”Tunteet eivät kuulu työpaikalle.” Tunteet tulevat työpaikalle halusimme eli emme. Niiden kieltäminen johtaa vain niiden lakaisemiseen maton alle.
  • ”On tunteetonta pysyä neutraalina toisen tunteen edessä.” Ei ole. On kunnioittavaa antaa tila toisen tunteelle heittäytymättä mukaan.
  • ”On luonnollista[ reagoida tavalla X] kun kritiikki kohdistetaan minuun ja organisaatioon.” Monet tavat toimia ovat luonnollisia eikä se tee niistä oikeita tai vääriä. Johtajana joudumme usein tilanteisiin jossa edustamme muuta kuin itseämme. Kannattaa muistaa että tunnepurkauksessa ei ole kyse meistä! Kyseessä ovat toisen ihmisen kokemukset ja tunteet ja me olemme paikalla esimiehen tai johtajan roolissa, edustamassa rakenteita, organisaatiota ja toimintoja.

Kohtaamalla tunnetila netraalisti, pääsemme rauhallisempaan tilaan, jossa voimme kysyä miten asian pitäisi olla.

Rohkeus toiminnan tasolla

Mitkä rohkeat tekosi ja pienet muutoksen askeleesi on huomattu työyhteisössä? Mistä sinua on kiitetty? Mitkä tekosi ovat jääneet huomaamatta?

”Olen ottanut tavakseni kulkea puolen päivän aikaan lounaalle toimiston läpi vaihtaen kuulumiset kohtaamieni ihmisten kanssa. Kaikki tietävät että olen silloin tavoitettavissa ja minut on helppo pysäyttää. Alaisilleni tällä on ollut iso vaikutus. Tieto kulkee paremmin ja väärinkäsityksiä on vähemmän, kun ihmiset uskaltavat ottaa esille sellaisiakin asioita, joita varten minuun ei vaivauduttaisi – tai uskallettaisi – ottaa erikseen yhteyttä.”

Moni meistä on vuoden aikana ottanut rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä vaatineita askeleita – pieniä ja suuria. Mihin toimintatavan muutokseen olisit erityisesti toivonut muiden kiinnnittävän huomiota?

Löysitkö esimerkin?

Kyllä. Mainiota. Huomioi itse tekemäsi muutoksen arvo. Millaisia positiivisia seurauksia muutoksella on ollut sinun itsesi kannalta? Entä muiden kannalta? Mitä vielä laajempia seurauksia voit havaita, kun otat kaikki tekijät huomioon?

Riittääkö oma huomiosi palkinnoksi, vai olisiko asia syytä ottaa esille jonkun muun kanssa? Keneltä voit pyytää palautetta nyt tai jatkossa?

Ei. Jos mieleesi ei vielä tullut yhtään esimerkkiä, tarkista vaaditko itseltäsi liian suuria muutoksia kerralla? Odotatko sopivaa päivää, jolloin voit kerralla tehdä suuremman remontin? Sellaista päivää saatat joutua odottamaan kauan. Pitkällä tähtäimellä on tehokkaampaa uskaltautua kokeilemaan pieniä muutoksia, joiden aloittaminen ei vie liikaa energiaasi ja joita jaksat ylläpitää myös kiirepäivinä.

Kiitokset & tule mukaan ilmaisiin aamiaisherättelyihin

Kiitos sinulle, hyvä rohkea johtaja. Olemme ylpeitä, iloisia ja kiitollisia että ehdit pohtia kulunutta vuotta ja omia kokemuksiasi kanssamme. Seuraavan aamiaisherättelymme, johon sinut lämpimästi kutsumme vaihtamaan lisää ajatuksia, löydät koulutuskalenterimme kautta.

Tule mukaan yhteisöömme, reflektoi ja osallistu. Me, Ranja ja Heli, olemme sinun tukenasi niin coacheina kuin kehittäjinäkin. Täydellä sydämellä.