Miten muistan kuka olen?

Seisahdan hetkeksi aamukahvin hakumatkalla ja tutkailen töihinsä kiiruhtavia ihmisiä. Pohdin työn merkityksellisyyttä, eli sitä kuinka merkittävää on, että joka ikinen työntekijä hahmottaa työnsä syvemmän merkityksen. Kuinka ilman juuri hänen panostaan ei synny rakkautta eikä rahaa.

Mihin se merkitys sitten joskus katoaa?

  • Arjen kiireisiin
  • Kaatuneeseen kahvikuppiin
  • Murjottavaan kollegaan
  • Toimimattomaan työvälineeseen
  • Etäiseen pomoon
  • Epäselviin tavoitteisiin
  • Epärealistisiin visioihin…

Ja niin edelleen. Katoaminen on helppoa.

Millä välineillä voisi olla katoamatta? Miten muistaa joka päivä arjessa

Kuka olet, missä olet hyvä ja miksi sinua tarvitaan.

Ja kuinka kertoa siitä toisille samaan tyyliin kuin se toinen niistä Pietarinkirkon rakentajista: minä teen maailman upeinta ihmisten ja jumalan kohtaamispaikkaa.

Toisinkin voisi sanoa, jos niin valitsisi: minä tässä vaan ladon näitä tiiliä. Mutta miksi kukaan valitsisi niin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *